Uusmarttyyri pappi Nikolai Dmitrov

Nikolai Dmitrov syntyi papin perheeseen Moskovan läänissä Kuntsevon kylässä vuonna 1878. Hän opiskeli Moskovan hengellisessä seminaarissa ja toimi sen jälkeen jonkin aikaa opettajana kotikylässään. Hänen serkkunsa tiesi hänen toivovan pappisvihkimystä ja tutustutti hänet Jekaterina Rozanovaan; tämän isä oli pappina Zavidovon kylässä mutta oli halvaantunut, ja seurakunta oli jäänyt ilman paimenta. Nuoret menivät naimisiin vuonna 1908. Seuraavana vuonna Nikolai vihittiin papiksi Kristus Vapahtajan kirkossa Moskovassa ja lähetettiin appensa seuraajaksi Tverin lääniin Zavidovon kylään, jossa hän kärsivällisesti kantoi pastoraalisen ristinsä marttyyrikuolemaan asti.

Seurakuntalaiset oppivat tuntemaan isä Nikolain lempeänä, myötätuntoisena ja velvollisuutensa moitteettomasti hoitavana pappina ja rakastivat häntä. Vallankumouksen jälkeen hänellä ei enää ollut hevosta, mutta silti hän oli aina valmis lähtemään säällä kuin säällä ripittämään sairaita. Hän patikoi jalkaisin jopa 25 kilometrin päässä oleviin kyliin. Papin velvollisuuksiensa ohella isä Nikolai osallistui maataloustöihin ja otti neljä lastaan aina mukaan töihin, eritoten heinänniittoon. He lähtivät pellolle aikaisin aamulla. Jos he matkalla näkivät yksinäisen vanhuksen niittämässä, he menivät auttamaan tätä. Kyläläiset rakastivat ja kunnioittivat isä Nikolaita hänen mutkattoman käytöksensä takia. Hän ei ollut rikas ja hänellä itsellään oli suuri perhe, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt auttamasta toisia. Jos hänellä ei ollut antaa rahaa, hän auttoi maataloustöissä tai talon remontissa. Kerjäläiset hän otti aina vastaan ja kutsui ruokapöytään.

Vallankumouksen jälkeen, kun kristittyjen vaino oli alkanut, isä Nikolai joutui myymään talonsa. Tilalle hän osti mökkipahasen yrittäen elättää perheensä ja maksaa verot, joita vaadittiin koko ajan enemmän. Seurakuntalaiset pitivät hänestä niin paljon, että viranomaiset eivät uskaltaneet pidättää häntä; sen sijaan nämä yrittivät suostutella hänet luopumaan pappeudesta luvaten korvaukseksi keventää ylivoimaista verotusta. Tätä painostusta kesti muutaman vuoden, mutta isä Nikolain vastaus oli aina sama: ”En koskaan jätä tätä kirkkoa enkä luovu pappeudesta.”

Vuonna 1930 viranomaiset pidättivät kylän toisen papin Grigori Rajevskin ja vaativat isä Nikolaita todistamaan valheellisesti virkaveljeään vastaan, mutta hän kieltäytyi päättäväisesti sellaisesta yhteistyöstä. Parin vuoden kuluttua häntä vaadittiin toimittamaan kolmessa kuukaudessa 50 kuutiometriä halkoja. Lapset olivat jo lähteneet kotoa eikä ikääntyvä pappi voinut selviytyä urakasta yksin. Häntä uhkasi vankeusrangaistus. Hän anoi vapautusta tehtävästä, ja paikalliset viranomaiset vähensivät määrän puoleen.

Koska isä Nikolai ei kaikesta painostuksesta huolimatta suostunut luopumaan pappeudesta ja koska viranomaiset vaativat yhä suurempia veroja, hän ei lopulta enää voinut maksaa vaadittua määrää. Sen tähden hänet pidätettiin vuonna 1933 ja tuomittiin vuodeksi keskitysleirille. Kun isä Nikolai vuoden kuluttua palasi kylään, häntä alettiin heti uhkailla uudella pidätyksellä. Tätä jatkui vuoteen 1938 asti, jolloin hänet pidätettiin toistamiseen. Pidätyshetkellä hän oli sairas, mutta korkeasta kuumeesta huolimatta hän oli hengellisesti vireä. Hän sanoi vaimolleen, ettei tämän pitänyt olla allapäin, ei hylätä kirkkoa eikä uskoa eikä koskaan eikä missään tilanteessa antaa periksi.

Kuulustelussa isä Nikolaita syytettiin vastavallankumouksellisesta toiminnasta.

– En tunnusta itseäni syylliseksi enkä ole harjoittanut vastavallankumouksellista toimintaa.

– Jos pidätte itseänne syyttömänä, miksi te jo vuonna 1930 pidätykseen valmistautuen kokositte matkalaukkuun alusvaatteita ja muita tarvikkeita, jotka löydettiin teiltä kotietsinnässä?

– Jo vuodesta 1930 asti tiesin, että minut tullaan pidättämään ja valmistauduin siihen.

– Jos odotitte pidätystä, te siis tunsitte itsenne syylliseksi?

– Sen jälkeen kun kirkkomme kanttori pidätettiin, päätimme vaimoni kanssa varata alusvaatteita kaiken varalle.

– Oikeus vaatii antamaan suoraa näyttöä harjoittamastanne vastavallankumouksellisesta toiminnasta.

– En ole harjoittanut vastavallankumouksellista toimintaa.

Kuulustelu lopetettiin tähän ja isä Nikolai tuomittiin ammuttavaksi. Hänet haudattiin joukkohautaan Tverin kaupungin hautausmaalle. Tarkka hautapaikka ei ole selvillä.

Vuonna 1956 isä Nikolain puoliso anoi viranomaisilta miehensä maineen puhdistamista. Kyläläisiä kutsuttiin kuultavaksi ja kaikki kertoivat papin nauttineen yleistä kunnioitusta ja rakkautta ja vakuuttivat, ettei hän ollut mukana valtion vastaisessa toiminnassa. Monien niin uskovien kuin ei-uskovien antamien lausuntojen perusteella isä Nikolai todettiin syyttömästi tuomituksi.