Jumalansynnyttäjän ilmestys

Herran Jeesuksen Kristuksen sikiämisen juhlaa vietetään noin viisi päivää kevätpäiväntasauksen jälkeen. Kristus käänsi historian kulun. Se mikä ennen vei alas kohti kuolemaa, on nyt nousua kohti ikuisuuden loputonta kevättä. Siksi on sopivaa, että kun luonnossa pimeys antaa sijaa valolle, kirkko viettää Vanhurskauden Auringon maailmaan laskeutumisen juhlaa.

Jumalansynnyttäjän ilmestys on kaikkien Herran juhlien juuri ja perustus. Kristuksen sikiäminen on ihmeiden ihme, jonka seurausta ovat niin Kristuksen syntymäjuhla kuin pääsiäinenkin. Siksi ilmestysjuhlaa vietetään joka vuosi samana päivänä, vaikka se sattuisi suurelle viikolle tai pääsiäiseksi. Vanhan tradition mukaan Jumala loi maailman keväällä, ja jumalaksi halunnut Aadam ajettiin ulos paratiisista nimenomaan 25. maaliskuuta. Näin ollen on sopivaa, että myös ihmisluonnon parantava ”toinen luominen” aloitetaan samana päivänä. Vanhan perimätiedon mukaan myös kirkon ensimmäinen pääsiäinen eli Kristuksen ristiinnaulitseminen tapahtui 25. maaliskuuta. Kyseessä on siis elämän voiton päivä. Tästä lienee syntynyt uskomus, jonka mukaan Punaisenmeren ylittäminenkin tapahtui samana päivänä.

Ihmiskunta joutui kuoleman alaisuuteen Eevan keväisen tottelemattomuuden kautta, ja niin myös ihmiskunnan vapahtaminen tapahtui Neitseen keväisen kuuliaisuuden kautta. Eeva joutui käärmeenhahmoisen enkelin puheen eksyttämäksi ja ajautui pois Jumalan yhteydestä, ja vastaavasti myös Neitsyt Maria sai enkeliltä hyvän sanoman Jumalan synnyttämisestä. Eeva eksytettiin tottelemattomuuteen, mutta Maria uskoi ja totteli Jumalaa. Näin Mariasta tuli Eevan tekojen hyvittäjä ja hänen puolustajansa. Ihmissuku oli joutunut kuoleman alaisuuteen neitseen kautta, ja niin se sai myös vapautua Neitseen kautta. Kuuliaisuus hyvitti tottelemattomuuden.¹

Lankeemuksen jälkeen Jumala armossaan ja pitkämielisyydessään alkoi valmistella ihmiskuntaa pelastukseen sukupolvi toisensa jälkeen niin myötä- kuin vastoinkäymistenkin kautta. Tämä johti sen suuren salaisuuden toteutumiseen, jonka Hän oli pitänyt kätkettynä omassa kolminaisessa elämässään jo ennen aikojen alkua. Tuo salaisuus oli Sanan lihaksi tuleminen.

Jumala tiesi ennalta ihmisen lankeemuksen ja sen traagiset seuraamukset. Luomisen päämäärä, kuten pyhä Nikolas Kabasilas opettaa, oli valmistaa Hänelle Äiti, joka viattoman sielunsa kauneudella kääntäisi Kaikkivaltiaan Luojan katseen puoleensa. Näin hyveiden kaunistama Neitsyt tuli Sanan hääkammioksi, taivaallisen Kuninkaan palatsiksi ja jumalallisen suunnitelman täyttymykseksi. Pyhästä Neitsyestä tuli astia, joka sulki sisäänsä sen joka pitää kaiken sisällään.

Puoli vuotta Herran Edelläkävijän Johannes Kastajan sikiämisen jälkeen jumalallisen armon sanansaattaja ylienkeli Gabriel saapui Neitsyt Marian luokse Galilean Nasaretiin. Nuori Maria oli kihlattu vanhurskaalle Joosefille, joka oli hänen neitsyytensä suojelija. Ylienkeli ilmestyi Marialle ihmisen hahmossa, kädessään sauva, ja tervehti häntä lausuen: ”Iloitse Armoitettu, Herra on sinun kanssasi.” Maria hämmentyi enkelin sanoista ja kysyi itseltään, oliko tämä ilosanoma petosta, niin kuin Eevan saamat sanat muinoin. Enkeli kuitenkin rohkaisi häntä sanoen: ”Älä pelkää, Maria, sillä sinä olet saanut suosion Jumalan edessä. Älä ihmettele ilmiasuani tai näitä ilon sanoja. Sinun ihmisluontosi joutui muinoin käärmeen pettämäksi ja tuomittiin tuskaan ja murheeseen. Olen tullut julistamaan sinulle todellisen ilon ja vapahduksen ensimmäisen äitimme kirouksesta. Katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät Pojan profeetta Jesajan ennustuksen täyttymykseksi. Ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hänestä tulee suuri ja häntä on kutsuttava Korkeimman Pojaksi.”

Tällaisia sanoja kuullessaan Neitsyt huudahti: ”Kuinka tämä on mahdollista? Enhän tunne miestä?” Hän ei epäillyt jumalallista sanaa uskon puutteen takia, kuten Sakarias, vaan ihmetteli, miten tämä mysteeri saattoi tapahtua hänessä ilman aviovuodetta. Enkeli ymmärsi Marian epäilykset eikä syyttänyt häntä vaan alkoi selittää hänelle, millainen tämä uudenlainen syntyminen olisi. ”Pyhä Henki tulee yllesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut.” Maria oli armoitettuna valmistettu Hänen tulemiseensa. Enkeli muistutti, että Elisabetkin oli tullut raskaaksi vanhoilla päivillään, ja että missä Jumala niin tahtoo, siellä voitettaisiin luonnonjärjestys. Pyhä Henki tekisi Mariassa suuremman ihmeen kuin koko maailmankaikkeuden luominen oli ollut.

Neitsyt omistautui koko vapaan tahtonsa voimalla jumalallisen suunnitelman toteutumiseen. Hän vastasi nöyrästi: ”Katso, olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Näillä sanoilla hän antoi omasta ja koko ihmisluonnon puolesta suostumuksen, joka mahdollisti jumalallisen voiman tulemisen hänen sisälleen. Vapahtajan sikiäminen tapahtui tuolla samalla hetkellä.

Näin Kaikkeuden Kuningas, joka pitää kaiken sisällään, tyhjensi itsensä läpikäyden sanoin kuvaamattoman nöyrtymisen asettuakseen asumaan neitseen kohtuun. Hän yhdistyi ihmisluontoon ja pukeutui Mariasta saamaansa lihaan. Neitseellinen veri tuli hänen kuninkaalliseksi purppuraviitakseen. Jumalan Pojasta tuli Ihmisen poika, yksi persoona kahdessa luonnossa. Jumala pukeutui ihmisyyteen, ja Neitseestä tuli todellinen Jumalansynnyttäjä (Theotokos), jotta ihminen voisi vapautua tuonelasta ja tulla Jumalan lapseksi armosta.

Lihaksitulemisen salaisuus oli enkeleiltäkin kätketty, ja se tapahtui Kolminaisuuden yhteistyönä, jossa olivat läsnä Isän hyvän tahto, Pojan alastuleminen ja Pyhän Hengen varjoaminen. Mutta lihaksitulemisen toteutuminen ei ollut ainoastaan Jumalan yksipuolinen teko. Siihen tarvittiin myös ihminen – nainen, jota Herra oli odottanut ja jonka Hän oli valinnut ainutlaatuiseen tehtävään. Inkarnaatio oli yhtä lailla Marian ja hänen vapaan tahtonsa aikaansaannos, sillä hän antoi itsensä vapaaehtoisesti Jumalan haltuun ja toimi rohkeasti sen toteutumiseksi. Hän myös antoi itsestään maallisen aineksen, josta Kristuksen maallinen olemus muodostui. Ihmisen vapahtaminen oli Jumalan tahdon ja ihmisen vapauden yhteinen aikaansaannos. Ihmisen usko ja jumalallinen suunnitelma toteuttivat yhdessä suuren mysteerin, joka oli valmistettu jo aikojen alussa. Jumala tuli ihmiseksi Mariassa, jotta ihminen voisi tulla jumalaksi Mariasta syntyneessä.

Näin Neitsyt Maria, aviota tuntematon morsian, sai tulla kirkkaaksi lähteeksi, josta kumpuaa pelastusta ja siunausta uudistuneelle ihmisluonnolle. Kirkon opettajille valkeni, että profeettojen muinoin kokemat ihmeet viittasivat juuri tähän mysteeriin, joka on kaiken keskipiste ja täyttymys. Mooseksen näkemä palava mutta kulumaton pensas, Danielin näkemä louhimaton vuori, Hesekielin näkemä suljettu portti josta vain Israelin Jumala saattoi kulkea, Jaakobin näkemät portaat taivaaseen – kaikki tämä osoittautui esikuviksi Jumalansynnyttäjästä ja hänessä toteutuneesta ihmeestä.

Ainaisena neitseenä Maria jätti myös esikuvan neitseellisestä elämänmuodosta, jonka hän avasi ihmiselle aivan uudella tavalla. Juutalaisuudessa avioelämä ja jälkeläiset olivat kaikki kaikessa; Marian myötä myös neitseellisyys osoittautui arvokkaaksi valinnaksi, jonka kautta niin mies kuin nainenkin voi tulla Jumalan temppeliksi.

Neitsyt Mariassa koko ihmiskunta, eikä ainoastaan ihmiset vaan koko ihmisen lankeemuksen turmelema luomakunta, vastasi Jumalalle myöntävästi. Luomakunta oli huoaten odottanut Neitseen vastausta, sillä se merkitsi ihmisen vapahduksen alkua ja ihminen luomakunnan kruununa on koko todellisuuden kirkastumisen alku. Siksi tämä päivä on erityinen juhlapäivä, jolloin Aadamin lapset laulavat Jumalan kunniaksi yhdessä enkelien kanssa. Sanan sikiämisessä taivas ja maa ovat yhdistyneet, ja tämä on ihmisen ja Jumalan yhteinen ilo.