Pyhittäjä Nikon, Kiovan luolaluostarin igumeni

Nikon oli pappismunkki jo tullessaan pyhittäjä Antonin perustamaan Kiovan luolaluostariin. Antoni antoi hänen tehtäväkseen vihkiä munkiksi uudet luostariin tulijat, joiden joukossa oli myös nuoria ylimysmiehiä kuten pyhittäjät Jefrem (28.1.) ja Varlaam (19.11.). Näiden nuorten pajarien munkiksi vihkiminen herätti suuriruhtinas Izjaslavin (1054–1078) vihan luostaria ja erityisesti Nikonia kohtaan ja hän haetutti Nikonin luokseen. ”Sinäkö rohkenit minulta lupaa kysymättä vihkiä pajarit munkiksi?” hän kysyi. ”Minä vihin heidät taivaallisen Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen käskystä, sillä Hän kutsui heidät tähän kilvoitukseen”, Nikon vastasi. Kiukustunut suuriruhtinas uhkasi vangita hänet ja hajottaa luostarin, mutta Nikon vastasi rauhallisesti: ”Hallitsija, tee niin kuin haluat, mutta on sopimatonta, että käännyttäisin taivaallisen Kuninkaan sotilaita takaisin.” Luolaluostarin munkit hankkiutuivat jo pakenemaan suuriruhtinaan vihaa, mutta ruhtinatar sai puolisonsa rauhoittumaan ja jättämään heidät rauhaan.

Veljestön kasvaessa ja luolien käydessä ahtaaksi Nikon lähti etsimään itselleen uutta kilvoituspaikkaa. Hän vaelsi Asovanmerelle ja asettui yksinäiselle seudulle Tmutorokanin lähistölle. Paikallisilla asukkailla ei ollut käsitystä munkkielämästä, mutta he alkoivat pian kunnioittaa Nikonia ja seurata hänen opetustaan ja kilvoitustaan. Nikon rakennutti Jumalansynnyttäjälle omistetun kirkon. Hänen ympärilleen syntyi Kiovan luolaluostarin kaltainen luostari, joka kasvoi Jumalan armosta ja hänen esirukouksillaan.

Vuonna 1065 Nikon poikkesi eräällä matkallaan Kiovan luolaluostariin tapaamaan pyhittäjä Feodosia (3.5.), jonka hän oli vihkinyt munkiksi ja joka nyt oli luostarin igumeni. Feodosi otti hänet vastaan suurella kunnioituksella ja hengellistä iloa tuntien. He kumarsivat maahan toistensa edessä, syleilivät ja itkivät jälleennäkemisen ilosta. Feodosi pyysi Nikonia jäämään luolaluostariin, ja tämä lupasi palata, kun olisi ensin saanut järjestettyä oman luostarinsa asiat.

Nikonin palattua Kiovan luolaluostariin pyhittäjä Feodosi osoitti hänelle kunnioittavaa rakkautta ja piti häntä hengellisenä isänään. Joutuessaan joskus lähtemään luostarista hän uskoi koko veljestön Nikonin johtoon. Nikonin sitoessa kirjoja pyhittäjä Feodosi istui usein vieressä kehräämässä sidonnassa tarvittavaa lankaa.

Nikonin oli hyvä elää Feodosin kanssa, mutta kun Kiovassa syntyi levottomuuksia, jotka johtivat suuriruhtinas Izjaslavin karkottamiseen, hän palasi Tmutorokaniin saadakseen rauhassa jatkaa rukoustaan. Vuonna 1078 hän palasi jälleen Kiovan luolaluostariin. Pyhittäjä Feodosi oli jo kuollut ja autuas Stefan (27.4.) oli valittu hänen seuraajakseen. Pian veljestö kuitenkin pyysi Nikonia igumeniksi. Hän oli munkeille täydellisten luostarihyveiden elävä esimerkki. Pyhän Nikonin aikana luolaluostarin kirkko sai ihmeellisellä tavalla kaunistuksekseen freskot, kun jo edesmenneet pyhittäjät Antoni ja Feodosi ilmestyivät kreikkalaisille ikonimaalareille kutsuen heidät Kiovaan kaunistamaan luolaluostarin kirkkoa.¹

Pitkään Jumalan mieleisesti kilvoiteltuaan pyhittäjä Nikon nukkui pois rauhassa maaliskuun 23. päivänä vuonna 1088. Hänen maatumattomien pyhäinjäännöstensä kautta on tapahtunut paljon ihmeitä.