Suomalaista ja virolaista papistoa vierailulla Liettuan eksarkaatissa – arkkipiispa Elia: ”Olemme sisarkirkkoja”

Trinapolin Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Vilnassa toimitettiin 17.9. liturgia, jota johtivat Liettuan eksarkki, Korkeasti Siunattu Panaretos, ja Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Elia. Heidän kanssaan palveli papistoa Liettuasta, Suomesta, Virosta ja Ukrainasta.

Kirkossa olivat läsnä myös apostolisen nuntiuksen edustaja monsignore Laurentiu Dancuta, Vilnan roomalaiskatolisen arkkihiippakunnan apulaispiispa Arūnas Poniškaitis, Liettuan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Mindaugas Sabutis, Liettuan evankelis-reformoidun kirkon kenraalisuperintendentti Raimondas Stankevičius sekä Liettuan ulkoministeriön edustaja Artūras Gailiūnas.

Liturgian päätteeksi eksarkki Panaretos toivotti arkkipiispa Elian ja hänen seurueensa tervetulleeksi.

– On hetkiä, jotka tarvitsevat vain vähän sanoja paljastaakseen todellisen merkityksensä. Tämä päivä on yksi niistä, hän aloitti.

Panaretos muistutti, että eksarkaatti on nykyisessä hallinnollisessa muodossaan uusi, mutta sen juuret ovat vanhat:

– Äitikirkon ja tämän maan väliset siteet ulottuvat yli seitsemän vuosisadan taakse.

Nykyinen palvelutyö ei siis ole hänen mukaansa ”läsnäoloa ilman historiallista muistia”, vaan sillä on syvät juuret ja samalla uudistunut pastoraalinen ilmaisumuoto.

Eksarkki kiitti erikseen Liettuan roomalaiskatolista kirkkoa, joka on eksarkaatin ensiaskelista lähtien avannut sille kirkkojensa ovet.

– Emme pidä tätä vieraanvaraisuutta itsestäänselvyytenä. Otamme sen vastaan kiitollisina ja säilytämme sen sydämessämme aitona kristillisen rakkauden tekona.

Päivän kuva puhui Panaretoksen mukaan enemmän kuin monet sanat:

– Ortodoksista papistoa Liettuasta, Suomesta, Virosta ja Ukrainasta kohtaa toisensa ja palvelee yhdessä, ja heidän ympärillään ovat muiden kristillisten kirkkojen ystävät ja edustajat – kaikki koolla roomalaiskatolisen luostarin vieraanvaraisen katon alla. Se on kuva kunnioituksesta, luottamuksesta ja vilpittömästä kohtaamisesta.

Eksarkki pyysi rukoilemaan kärsivän Ukrainan ja kaikkien sodan tuskaa kantavien puolesta: surevien, koettelemuksissa elävien perheiden ja kotinsa jättämään joutuneiden sekä kauan odotetun rauhan lahjan puolesta.

Tämän jälkeen arkkipiispa Elia tervehti kirkkoon kokoontunutta kansaa:

– Suomi, Viro, Latvia, Liettua – neljä maata, yksi tie, hän aloitti ja totesi Itämeren ortodoksisten kirkkojen olevan enemmän kuin naapureita:

– Olemme sisarkirkkoja.

Arkkipiispa liitti vierailun päivän pyhien muistoon, pyhään Sofiaan ja hänen tyttäriinsä Pistikseen, Elpikseen ja Agapeen, ja muistutti, että Suomen kirkon tomoksen ja Liettuan eksarkaatin perustamisen välillä on tasan sata vuotta.

– Kun sanomme tuntevamme tienne, emme sano tätä kohteliaisuudesta – olemme kulkeneet sen itse.

Sitten hän palautti mieliin Valamon munkkien pakomatkan yli Laatokan jään talvisodan aikana helmikuussa 1940. Munkit kantoivat mukanaan ikoninsa, kirjansa ja jopa kirkonkellonsa luostarista, jota he eivät enää koskaan näkisi.

– He eivät voineet kantaa seiniä. He kantoivat palavan uskon, arkkipiispa sanoi.

Tervehdyksensä päätteeksi arkkipiispa Elia lahjoitti eksarkki Panaretokselle panagian sekä koristeelliset mansetit piispan liturgisessa käytössä oleviin kynttilänjalkoihin.

Opintopäivät haluttiin viedä sinne, missä kirkko elää uutta alkua

Torstain liturgia oli Ortodoksisten pappien liiton (OPL ry) syyskuisen opintomatkan kohokohta.

Pappien liitto on viime vuosina kutsunut eksarkaatin papistoa opintopäivilleen Suomeen ja koonnut viime vuonna pienkeräyksellään ja muilla aloitteestaan annetuilla avustuksilla yli 18 000 euroa eksarkaatin tukemiseen. Syksyn 2026 opintopäivät päätettiin järjestää Liettuassa, jotta siteet kirkkojen välillä vahvistuisivat ja poliittisista syistä kirkollisen yhteyden ulkopuolelle joutuneet ortodoksit saisivat tukea.

Seurue lähti matkaan Helsingistä 15.9., ja Tallinnassa siihen liittyi rovasti Madis Pall ja Pärnussa isä Johannes Kakko. Pärnun ja Saarenmaan piispa Aleksanteri otti matkalaiset lämpimästi vastaan Kristuksen kirkastumisen katedraalissa.

Keskiviikkona 16.9. seurue saapui Vilnaan, eksarkaatin keskukseen. Vierailu alkoi rukouspalveluksella, jonka jälkeen eksarkki Panaretos esitteli vieraille eksarkaatin tiloja. Vilnassa matkaseurueeseen liittyi myös Suomen ortodoksisen kirkon lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Filantropian Ukraina-työn yhdyspappi isä Sergiy Berezhnoy Kiovasta.

Päivän päätteeksi matkaseurue vieraili Suomen suurlähetystössä, jossa suurlähettiläs Jaakko Lehtovirta otti vieraat vastaan. Tapaamisessa keskusteltiin Baltian maiden kirkollisesta nykytilanteesta.

Eksarkaatti elää lainatiloissa

Liettuan eksarkaatin taustalla on Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaan. Kun viisi Liettuan pappia asettui vuonna 2022 avoimesti vastustamaan patriarkka Kirillin sodalle antamaa tukea, Moskovan patriarkaatti erotti heidät. Erotetut papit vetosivat Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkkaan, joka helmikuussa 2023 vapautti heidät syytteistä ja palautti heidän pappisoikeutensa. Saman vuoden maaliskuussa patriarkka Bartolomeos vieraili Liettuassa ja allekirjoitti Liettuan hallituksen kanssa sopimuksen, joka mahdollisti ekumeenisen patriarkaatin oman kirkollisen hallinnon perustamisen. Eksarkaatti aloitti toimintansa tammikuussa 2024. Siihen kuuluu kymmenen seurakuntaa, ja se palvelee liettuaa, ukrainaa, venäjää ja valkovenäjää puhuvia ortodokseja.

Eksarkaatti elää toistaiseksi lainatiloissa: jumalanpalvelukset vietetään roomalaiskatolisen kirkon vieraanvaraisuuden turvin sen kirkoissa. Tähän arkeen sopi myös OPL:n lahja: matkakäyttöön soveltuvat rullattavat ikonit, joista voi pystyttää ikonostaasin väliaikaiseen jumalanpalveluspaikkaan, sekä suuri Kristus-ikoni.

Torstaina 17.9. tarjotulla illallisella Ortodoksisten pappien liiton puheenjohtaja isä Jaakko Vainio kiitti eksarkaattia vieraanvaraisuudesta ja kertasi viime vuosien yhteistyötä: kolme eksarkaatin pappia on kahden viime vuoden aikana vieraillut Suomessa papiston opintopäivillä, ja OPL:n keräysvaroin on tuettu eksarkaatin keskuksen kunnostusta.

Vainio korosti, ettei vierailun tarkoitus ole vain antaa vaan myös oppia. Hän nosti esiin eksarkaatin ruohonjuuritason lähetystyön sekä rohkeuden ja periksiantamattomuuden, joilla sen papisto puolustaa kirkon totuutta ja vapautta oloissa, joissa Venäjän poliittinen ja kirkollinen propaganda pyrkii vaikuttamaan ihmisiin valheella:

– Vaikka olosuhteenne ja toimintaympäristönne eivät ole helpot, te teette työtänne uskollisina Kristukselle ja Hänen evankeliumilleen. Meidän Jumalamme on hyvä rakkauden Jumala.

Lopuksi Vainio katsoi eteenpäin yhteyden rakentamisen tiellä:

– Toivon, että kirkkojemme papiston hyvä ja veljellinen keskinäinen yhteys voisi tulevaisuudessa laajentua ja kasvaa kirkkojemme kaikkien uskovien väliseksi hyväksi yhteydeksi. Voisimmeko ajatella, että tulevaisuudessa kirkkojemme väliseen yhteyteen sisältyisi myös jotakin laajempaa, esimerkiksi pyhiinvaelluksia tai vaikkapa kirkkojemme nuorten kohtaamisia. Tai ehkä jotakin muuta. Mutta sanokaamme ensin kyllä Jumalalle, Hänen tahdolleen, sillä Hänen tahtonsa on meidän tahtomme, ja olen varma, että kaikki muu löytää oikean paikkansa.

Samaa toivoi illan päätteeksi arkkipiispa Elia, joka kiitti eksarkkia vieraanvaraisuudesta ja toivoi liettualaisen ja suomalaisen papiston yhteydenpidon jatkuvan.