Ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen paimenkirje uuden kirkkovuoden alkaessa

Bartolomeos, Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispa ja ekumeeninen patriarkka: Armoa, rauhaa ja laupeutta koko kirkon täyteydelle koko luomakunnan luojalta, herraltamme, Jumalaltamme ja pelastajaltamme Jeesukselta Kristukselta.

Kunnioitettavimmat esipaimenet ja arvolliset piispat sekä siunatut lapset Herrassa,

Jumalan, kaiken hyvän antajan, armosta olemme astumassa uuteen kirkkovuoteen, juhlien psalmein, veisuin ja hengellisin lauluin sen ensimmäistä päivää luomakunnan varjelun päivänä.

Nykypäivän moniulotteinen ekologinen kriisi on ihmisen vapauden, uskontomme, filosofiamme, eetoksemme ja kulttuurimme kriisi. Kaikki tämä juontuu vapautemme turmiollisesta vääristymisestä eli elämämme irtoamisesta itse elämän lähteestä. Tästä seuraa käytöstä, joka on tuhoisaa luonnolle.

Tunnemme syvää kiitollisuutta siitä, että ekumeenisen patriarkaatin uraauurtavat aloitteet ja hankkeet aina vuodesta 1989 alkaen eivät ole vain tuoneet julki ekologisen ongelman hengellisiä piirteitä, vaan ne ovat myös avanneet uusia väyliä ja näkökulmia itse ongelman kohtaamiseen. Ekologiset symposiumit, aiheeseen liittyvät kristittyjen väliset sekä uskontojenväliset keskustelut, Kristuksen suuren kirkon tarkat ympäristöasioihin liittyvät opetukset, ekologisen kriisin yhteiskunnallisten ulottuvuuksien ja seurausten esille tuominen ja muut vastaavat hankkeet muodostavat yhdessä kirkon ympäristöajattelun vakaan ytimen. Siinä korostetaan ”kopernikaanisen käänteen” välttämättömyyttä kehityksen idean sekä ihmiskunnan luontosuhteen uudelleen ymmärtämisessä. Muutosta tarvitaan kaikilla toiminnan tasoilla ja sitä tarvitaan kaikilta, jotka toimivat politiikassa, talouselämässä tai yhteiskunnallisissa tehtävissä, kaikilta, jotka edustavat kirkkoja ja uskontoja, kaikilta, jotka toimivat tieteen tai teknologian palveluksessa ja kaikilta, jotka vastaavat nuoremman sukupolvemme koulutuksesta.

Tulemme jatkamaan, niin sanoin kuin teoin, Kristuksen pyhän kirkon ekologisen vision edistämistä. Tulemme yhä puhumaan kirkon eukaristisen, doksologisen ja askeettisen luomakuntasuhteen dynamiikan ympäristöystävällisyydestä. Tulemme myös aina korostamaan miten ortodoksisen uskomme ja perinteemme aito ekologinen viesti vaatii aina huolellista teologista työtä, jotta se voisi toimia ”oikein hyväksi” luodun luomakunnan eduksi.

Olemme vakuuttuneita, että pitämällä esillä ekologisen uhan uskonnollisia ja eettisiä ulottuvuuksia, tietoisuus elintärkeän ekologisen vastuun omaksumisesta kasvaa. Ihmiskunnan on vihdoin lakattava toimimasta aivan kuin se ei tietäisi mikä on oikein ja heitettävä sivuun illuusio siitä, että planeetta Maa voisi loputtomasti kestää ihmistoiminnan sille aiheuttamaa taakkaa ja tuhoa tai että luonnolla on voimaa loputtomasti uudistaa itseään. Ympäristönsuojelun vastuun eetoksen on löydettävä ilmaisunsa niin globaalilla, kansallisella, paikallisella kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Toistamme jälleen kerran, että ekologisen vastuun vaaliminen on ihmiskunnalle ”kategorinen imperatiivi” nyt kun ihmiskunnan edessä on suurin vaara koko sen historiassa.

On hyvin selvää, että niin kauan kuin nykyinen antropologinen näkemys on vallalla, tulee ihmiskunta jatkamaan oman tulevaisuutensa nakertamista ja oman kotinsa tuhoamista. Tätä näkemystä henkilöi evankeliumissa ”typerä rikas mies” (Luuk. 12:17-21), joka julisti ”Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä!” Moderni ajan luomat synnit ovat luoneet ja luovat yhä uusia jakolinjoja ja säröjä ihmisen ja luonnon suhteeseen. Nykyinen ”ihmisjumala” elää maapallomurhasta, hyläten jokaisen mitan ja rajan geopoliittisten suunnitelmien ja taloudellisten hyötynäkökulmien nimissä tai konsumerismin ja viime kädessä tyydyttämättömien himojen tyydyttämisen edessä. Vielä syvemmin tämä ihmisjumala on kääntänyt päälaelleen sisäisen eletyn kokemuksen ja sen arvot. Maailmaa hallitsee halu hallita, välineellistää ja hyväksikäyttää luontoa ja nämä tulevat koitumaan planeettamme elämän traagiseksi kohtaloksi.

Syyskuun ensimmäisen päivän yhä laajemmin omaksuttu hyväksyminen luomakunnan suojelun päiväksi kristillisessä maailmassa kantaa mukanaan erityistä symbolista ja käytännöllistä merkitystä edistäen kristittyjen ykseyttä. Lisäksi koko luomakunnan luojan ylistäminen liturgisessa perinteessämme muodostaa kallisarvoisen perinnön, joka kutsuu ja kehottaa kunnioittamaan luomakuntaa, joka nyt kärsii ihmisen sopimattomasta hyökkäyksestä sitä vastaan.

Kunnioitettavat veljet ja rakkaat lapset,

ekologisen sivilisaation peruspilareita kunnioittamalla on mahdollista hallita ympäristöä tuhoavia taipumuksia ja avata ekologinen tie eli kestävän kehityksen tie. Vielä yleisemmällä tasolla ihmiskunnan on tarpeen päästä sopuun perustavien ja yhteisten arvojen joukosta, jotka voisivat toimia kompassina tulevaisuuteen maailmassa, jota nyt värittävät konfliktit ja polarisaatio. Me pidämme tämän arvojoukon keskiakselina solidaarisuutta: solidaarisuutta jaetun vastuun, dialogin ja aidon vastavuoroisuuden muodossa sekä ympäristön varjelua yhteisenä vastuuna. Ihmispersoonan pyhyyden kunnioittaminen käytännössä sekä huolenpito luomakunnan eheydestä ovat kristillisestä näkökulmasta olennaisia ilmauksia kirkon eukaristisesta toteutumisesta ja ihmisen kutsumuksesta tulla luomakunnan ”papiksi”.

Tässä hengessä, samalla kun rukoilemme, että uusi kirkkovuosi tulisi olemaan teille suotuisa ja rikas Jumalaa miellyttävissä töissä, anomme teidän kaikkien puolesta armoa ja rauhaa herraltamme ja pelastajaltamme Jeesukselta Kristukselta kaikkein pyhimmän Jumalansynnyttäjän, jonka pyhää ikonia säilytämme patriarkaalisessa kirkossamme ja syleilemme suullamme, sydämellämme ja mielellämme, esirukousten tähden. Olkoon Herran kaikkein pyhin nimi siunattu ja kunnioitettu nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Konstantinopolin Bartolomeos
Palava esirukoilijanne Jumalan edessä

Suomennos: Ari Koponen