Pyhä uusmarttyyri Ahmet Kalligrafi

Pyhä uusmarttyyri Ahmet syntyi Konstantinopolissa 1600-luvulla muslimiperheeseen ja työskenteli ottomaanien arkiston kirjanpito-osaston kirjurina. Hänellä oli vaimon sijasta jalkavaimona orjatar, joka asui yhdessä toisen vanhemman orjattaren kanssa. Molemmat naiset olivat venäläisiä ja hyvin hurskaita. Juhlina vanhempi nainen kävi kristittyjen kirkossa jumalanpalveluksissa ja toi sieltä antidoraa ja pyhitettyä vettä nuoremmalle orjattarelle.

Kerran Ahmet havaitsi rakastajattarensa suusta huokuvan sanoinkuvaamattoman ihanaa tuoksua. Kun Ahmet kysyi, mitä orjatar oli syönyt tai juonut, tämä sanoi, ettei ollut nauttinut mitään muuta kuin papin siunaamaa leipää ja vettä, jotka vanhempi nainen oli tuonut kristillisestä kirkosta. Ahmet tuli uteliaaksi ja halusi tietää, miten kristityt saivat tuota leipää, ja nähdä, millaisia heidän jumalanpalveluksensa olivat. Niinpä hän kutsui luokseen papin ja sopi tämän kanssa paikasta, jossa hän voisi seurata pyhää liturgiaa kenenkään huomaamatta. Ahmet pukeutui kristittyjen tapaan ja meni salaa kirkkoon, jossa patriarkka toimitti jumalallista liturgiaa.

Kirkossa Jumala lahjoitti Ahmetille toisenkin ihmeen, joka auttoi muslimia tuntemaan totuuden. Kun patriarkka Jaakob, joka palveli patriarkan tehtävässä useaan otteeseen 1600-luvun lopulla, tuli pyhästä portista, hän säteili luomatonta valoa eivätkä hänen jalkansa koskettaneet lainkaan lattiaa. Joka kerran hänen siunatessaan kirkkokansaa Ahmet näki, kuinka valonsäteet lähtivät patriarkan sormista ja osuivat kaikkiin kristittyihin mutta eivät Ahmetiin. Tämä näky sai Ahmetin uskomaan Kristukseen, ja sen jälkeen hän hakeutui papin puheille ja antoi kastaa itsensä pyhällä kasteella. Pitkän aikaa hän pysyi salakristittynä.

Eräänä päivänä Ahmet oli päivällisillä toisten korkea-arvoisten miesten kanssa, ja aterian jälkeen he polttelivat vesipiippua, niin kuin muslimeilla on tapana. Keskustelu kääntyi siihen, mikä on maailman suurenmoisin asia. Joku ehdotti viisautta, toinen naista, kolmas jotakin ruokalajia. Kun Ahmetin vuoro tuli, hän sanoi, että suurin kaikista oli kristittyjen usko, ja tunnusti olevansa itsekin kristitty. Hänen toverinsa tyrmistyivät tästä yllätyksestä ja raivoissaan raahasivat hänet tuomarin eteen, jotta tämä tuomitsisi hänet kuolemaan. Koko kärsimyskilvoittelunsa ajan hän todisti Jeesuksesta Kristuksesta. Pyhä uusmarttyyri Ahmet voitti marttyyrin kruunun 3. toukokuuta 1682, kun hänet mestattiin islamilaisen tuomarin (qadi) käskystä.