Pyhän Johannes Kastajan skiitan uusmarttyyrit Euthymios, Ignatios ja Akakios

Akakios, joka oli kasteessa saanut nimen Athanasios, syntyi 1700-luvun lopulla Tessalonikan lähellä Neohorionin kylässä köyhään perheeseen, joka muutti pian Serreksen kaupunkiin. Siellä poika annettiin 9-vuotiaana erään nahkurin oppipojaksi. Tämä oli julma mies, joka jatkuvasti moitti ja pahoinpiteli lasta. Saatuaan taas kerran selkäsaunan Athanasios pakeni suurena perjantaina isäntänsä luota. Kaksi musliminaista lohdutteli itkevää poikaa, joka asiaa ymmärtämättä suostui kääntymään islamiin. Hänet ympärileikattiin heti. Kaupungin turkkilainen rahastonhoitaja otti hänet ottopojakseen. Hänen vaimonsa kiintyi myös poikaan, joka asui heidän kanssaan yhdeksän vuotta. Mutta kun poika kasvoi nuorukaiseksi, kirjurin vaimon äidilliset tunteet muuttuivat ja hän alkoi ahdistella nuorukaista, joka pakeni hänen lähentelyjään. Silloin nainen syytti poikaa siitä, että tämä oli yrittänyt raiskata hänet, ja Athanasios karkotettiin perheestä.

Athanasios palasi vanhempiensa luo, jotka häveten poikansa uskonnonvaihtoa olivat muuttaneet Tessalonikaan. Siellä hänen hurskas äitinsä kehotti häntä menemään Athokselle ja palaamaan takaisin kristityksi. Ksenofontoksen luostarin skiitassa Athanasios liitettiin jälleen kirkkoon katumuksen ja voitelun sakramenttien kautta. Sieltä hän siirtyi Ivironin luostariin ja sai siellä kuulla hiljattain marttyyrikuoleman kärsineistä islamista takaisin kristinuskoon kääntyneistä Euthymioksesta ja Ignatioksesta, jotka rippi-isä Nikeforos oli valmistanut marttyyrikuolemaan. Silloin hänenkin sydämessään syttyi palava kaipaus saada osoittaa rakkautensa Kristukseen tunnustamalla Hänet julkisesti muslimien edessä. Vanhus Nikeforos hyväksyi hänen aikeensa ja antoi hänet munkki Akakioksen ohjaukseen. Tämä oli ollut myös Euthymioksen ja Ignatioksen ohjaaja.

Noin kuukauden kuluttua Athanasios joutui kuitenkin pelon valtaan ja lähti salaa pois skiitasta. Harhailtuaan eri luostareissa hän tuli tuntoihinsa ja palasi vanhus Nikeforoksen luo, joka ensin kieltäytyi ottamasta karannutta takaisin, mutta suostui kuitenkin lopulta. Isä Akakios ryhtyi ohjaamaan Athanasioksen elämää, johon hän sisällytti paljon rukousta, maahankumarruksia, paastoamista. Nopeasti Athanasios saavutti sydämen liikutuksen ja alkoi hartaasti pyytää munkiksi vihkimystä. Suuren paaston kolmantena sunnuntaina hänet vihittiin munkiksi ja hän sai ohjaajansa mukaan nimekseen Akakios.

Kun vanhus Akakios kysyi nuorelta Akakiokselta, minne hän tahtoo tulla haudatuksi marttyyrikuolemansa jälkeen, tämä hänen hämmästyksekseen osoitti hänelle Jumalansynnyttäjän ikonin edessä olevaa paikkaa ja sanoi: ”Tulen palaamaan tänne kymmenisen päivää ennen Kristuksen taivaaseenastumista.”

Pian koitti aika, jolloin Akakiosta pidettiin kypsänä lähtemään marttyyrikilvoitukseen Konstantinopoliin yhdessä vanhus Gregorioksen kanssa, joka oli seurannut sinne myös Euthymiosta ja Ignatiosta. Laivalla Gregorios sopi hurskaan kapteenin kanssa, että tämä ostaa pyöveliltä Akakioksen ruumiin ja tuo sen sitten Athokselle.

Kaupungissa Akakios pukeutui turkkilaisen merimiehen asuun ja pääsi siten visiirin palatsiin. Siellä hän kertoi, kuinka hän oli yhdeksän vuotta aikaisemmin kääntynyt islamiin, mutta tahtoi nyt palata kristityksi. Hän heitti turbaaninsa lattialle ja polki sitä. Heti vartija hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hänet pantiin vankilaan. Siellä hän teki koko ajan ristinmerkkejä ja kutsui kirkkaalla äänellä Kristusta avukseen. Häntä ruoskittiin ja kidutettiin monin tavoin ja toisaalta yritettiin imarteluilla ja lupauksilla houkutella takaisin islamiin. Vanhus Gregorios lähetti paikallisia kristittyjä tutkimaan tilannetta ja kuultuaan Akakioksen rohkeudesta kiitti Jumalaa.

Yöllä laivan kapteenin veli pääsi vankilaan, jossa Akakios oli. Hän tapasi siellä nuoren kristityn kauppa-apulaisen, jolla oli pääsy vankilan sisäosiin, ja pyysi tätä viemään Akakiokselle isä Gregorioksen lähettämät ehtoollislahjat. Kauppa-apulainen näki myös, kuinka Akakiosta lähdettiin viemään mestattavaksi. Matkalla vartijat mukiloivat häntä ja sylkivät häntä kasvoihin. Mestauspaikka sijaitsi Konstantinopolin kolmannella kukkulalla. Siellä Akakioksen käskettiin polvistua. Polvistuttuaan hän sanoi pyövelille: ”Iske lujasti äläkä ollenkaan sääli minua.” Hänen päänsä katkesi jo ensimmäisellä iskulla. Oli maanantai 1.5.1815. Paikalle osuneet kristityt ylistivät Jumalaa, joka oli vahvistanut Akakiosta ja seppelöinyt tämän.

Kun vanhus Gregorios sai kuulla tapahtumista, hän ylisti koko sydämestään Jumalaa ja ryhtyi toimiin saadakseen haltuunsa marttyyrin pyhät jäännökset. Galatan kaupunginosan kristityt kauppiaat onnistuivatkin ostamaan suurella rahalla pyhän Akakioksen ruumiin. Se kuljetettiin ensin veneessä Prinssien saarelle ja sieltä laivaan, joka saapui myötätuulessa Athosvuorelle toukokuun 9. päivänä. Siellä pyhän Akakioksen jäännökset vietiin Pyhän Johannes Kastajan skiitan Pyhän Andreaksen keljamajaan ja haudattiin Jumalanäidin ikonin eteen, kuten hän oli itse sanonut.

Athosvuoren Pyhän Johannes Kastajan skiitassa monia uskonsa kieltäneitä ja islamiin siirtyneitä mutta myöhemmin tekoaan katuneita kristittyjä valmistettiin pyyhkimään rikkomuksensa pois marttyyrikuolemalla. Islamista luopuminen oli Osmanien valtakunnassa kuolemalla rangaistava teko.

Pyhät uusmarttyyrit Euthymios ja Ignatios olivat kärsineet marttyyrikuoleman vähän ennen Akakiosta. Akakioksen marttyyrikuoleman päivä julistettiin samalla näiden kolmen uusmarttyyrin yhteiseksi juhlaksi. Pyhän Ignatioksen yksityinen muistopäivä on lokakuun 8. päivänä[1] ja Euthymioksen maaliskuun 22. päivänä[2].