Emmi Tavelan ja Anne Siirtolan näyttely Sielun puutarha avautuu Tampereella Galleria Saskiassa 15.5.

Anne Siirtolan teos Sammalhuone.
Anne Siirtola: Sammalhuone.
Ortodoksisuus on tärkeä osa Emmi Tavelan ja Anne Siirtolan elämää ja taiteilijuutta. Tamperelaisessa Galleria Saskiassa 15.5.–3.6. nähtävillä olevan yhteisnäyttelyn keskeisenä pohdintana on ihmisluonto ja sen ilmentyminen maailmassa.
– Puutarha kasvaa meissä ja meistä ulos, sisältäen näkyvän ja näkymättömän, sielullisen ja ruumiillisen maailmassaolon kokemuksen, sekä ihmisyyden eri puolet, valon ja varjon. Yhdistäviä teemoja teoksissamme on mm vapaan tahdon dilemma, kuten ihmisen vastuu omasta toiminnastaan suhteessa toisiinsa, muihin eliöihin ja luomakuntaan. Ajattelemme teostemme välisen vuoropuhelun tapahtuvan sekä sisällöllisenä, että materiaalisena kohtaamisena, aktiivisena läsnäolona ja kaipauksena Toisen luo, kertovat Tavela ja Siirtola näyttelytiedotteessaan.

Nyt nähtävillä oleva kokonaisuus koostuu tilaan sijoittuvista maalauksista, veistoksista, kollaasiteoksista ja installaatiosta.

– Olemme toteuttaneet teoksemme itsenäisesti omilla työhuoneillamme, mutta meitä yhdistävät yhteiset teemat ja jaetut lähtökohdat. Työskentely alkaa hiljentymisestä, rukouksesta, ja kulkee kohti yhteyden rakentamista itsen, materiaalin ja maailmaan kuulumisen välillä. Taiteen tekemisessä on aina läsnä jotakin pyhää, tuntematonta ja rajoja ylittävää — jotakin, joka on meitä kaikkia yhdistävää.

Emmi Tavelan (s.1977) työskentely kumpuaa häntä arjessa askarruttavista ristiriidoista, joiden keskiössä on ortodoksinen tematiikka ja sieltä esiin nousevien kysymysten pohtiminen. Maalauksissaan Tavela käsittelee ajan rajallisuutta, paratiisin menettämistä sekä kaipuuta – ei vain tunteena, vaan aktiivisena voimana, joka ohjaa ja syventää taiteellisen työskentelyn prosessia.

– Meille on annettu vapaa tahto, mutta siihen sisältyy suuri vastuu. Iankaikkisen elämän muistaminen ja rukouksessa pysyminen on minulle vaikeaa, koska mieleni vaeltelee maallisissa huolissa. Se synnyttää minussa paljon ristiriitaisia tunteita, joita käsittelen maalaamalla. Taiteellinen työskentely muistuttaa rukoilua, se on tekona hiljaisuuteen suuntaavaa yhteyden etsimistä. Maalaaminen sisältää paljon katsomista ja ajattelua, eksyminen ja kaipaaminen ovat iso osa prosessia, Tavela toteaa.

Anne Siirtola (s. 1967) käsittelee teoksissaan ihmisen, luonnon ja erilaisten maailmankatsomusten välisiä suhteita. Työssään hän haluaa rakentaa vastatodellisuuksia – tiloja ja kuvia, joissa hauraus, suojeleminen ja pyhyys voivat vielä olla olemassa. Siirtolan teoksissa on viittauksia mm. eri aikakausien ja kulttuurien pyhän kokemuksiin, kuten vanhoihin uhrilehtoihin, arkaaisiin veistoksiin ja ikoneihin. Siirtola työskentelee monimateriaalisesti veistosten, kollaasi­tekniikoiden ja tilallisten installaatioiden parissa. Hänen yhtenä pyrkimyksenään on kuvata ja tavoitella teoksissaan luontoon sulautumisen tunnetta, metsänpeittona levittäytyvää pienoismaailmaa, johon kuuluu aistien rajat ylittävä kokemuksellisuus ja pyhyyden tunne – eräänlainen paluu lapsuuden viattomuuteen. Teosten kautta hän haluaa välittää katsojalle samaa läsnäolon tunnetta ja tarvetta pysähtyä.