Pyhä keisarinna Teodora

Pyhä Teodora oli kotoisin ylhäisestä perheestä Pontoksen Paflagoniasta, jossa hän syntyi 800-luvulla ikonikiistojen vaikeina vuosina. Hänen vanhempansa Marinos ja Teoktiste puolustivat ikonien kunnioittamista, ja monet pyhien ikonien tähden vainotut löysivät turvapaikan heidän luonaan. Teodorasta kasvoi kaunis ja hurskas neito. Kun nuorelle keisari Teofilokselle etsittiin puolisoa, Teodora sai vuonna 830 kutsun pääkaupunkiin. Matkalla hän kävi Nikomedeian torniin sulkeutuneen kuuluisan erakon Jesajan luona. Tämä profetoi, että Teodorasta tulee keisarinna. Konstantinopoliin kutsuttujen neitojen joukossa oli myös tuleva kuuluisa hymnirunoilija Kassiane (7.9.), mutta Teodorasta tuli keisarin valittu.

Keisari Teofilos (830–842) omaksui edeltäjänsä Konstantinos V Kopronymoksen ikonien vastaisen politiikan. Teodora täytti suurenmoisesti velvollisuutensa valtakunnan ensimmäisenä naisena, mutta suri puolisonsa asennoitumista kirkollisiin asioihin. Hän ei kuitenkaan uskaltanut suoranaisesti puuttua tämän näkemyksiin. Lempeästi ja kärsivällisesti hän yritti kuitenkin lieventää keisarin julmia otteita ikonien kunnioittajia vastaan. Itse hän rukoili omassa kammiossaan salaa ikonien edessä ja osoitti niille kunnioitusta. Viiden tyttärensä kanssa Teodora vieraili usein äitinsä Teoktisten luona, joka oli miehensä kuoleman jälkeen mennyt nunnaksi itse perustamaansa luostariin ja kritisoi avoimesti vävynsä asenteita. Vaikka keisaripari muuten sopikin hyvin yhteen, erimielisyys ikonikysymyksessä viilensi heidän välejään.

Teofiloksen viidentenä hallitusvuotena turkkilaiset valloittivat hänen kotikaupunkinsa Amorioksen tappaen suuret määrät kristittyjä. He saivat myös aikaan suurta tuhoa Aigeian meren saarilla, Kreetalla ja Sisiliassa. Samaan aikaan tuli poikkeuksellisen kylmä talvi, alkoi nälänhätä, oli tuhoisia myrskyjä ja jatkuvia maanjäristyksiä. Vitsaukset eivät kuitenkaan saaneet Teofilosta muuttamaan mieltään, vaan hän jatkoi ikonien kunnioittajien julmia vainoja.

Hallittuaan kaksitoista vuotta Teofilos sairastui punatautiin. Viimeisillä hetkillään hän kärsi kovasti Teodoran itkiessä hänen vierellään. Käännellen päätään puoleen ja toiseen Teofilos toisteli: ”Voi minua kurjaa! Ikonien tähden minua lyödään ja kuritetaan!” Paikalla oli myös Teofiloksen suuresti arvostama kansleri Teoktistos, joka keisarilta salaa oli pyhien ikonien kunnioittaja. Kun hän kumartui keisarin puoleen, tämä näki hänen viittansa neulassa Kristuksen kuvan. Heti hän alkoi viittoillen kutsua Teoktistosta lähemmäksi. Tämä pakeni peläten kuvan suututtavan keisarin. Muut kuitenkin työnsivät hänet keisarin vuoteen ääreen. Kaikkien hämmästykseksi keisari tarttui neulaan ja vei ikonin huulilleen. Samalla hänen koriseva hengityksensä rauhoittui ja hänen ulkoinen olemuksensa sai takaisin arvokkuutensa. Hän eli vielä pari päivää ja siirtyi rauhallisesti pois tästä elämästä tammikuussa 842.

Koska kruununperillinen Mikael III oli vasta viisivuotias, Teodorasta tuli poikansa sijaishallitsija. Yhdessä kansleri Teoktistoksen kanssa hän kutsui vainotut ikonien puolustajat takaisin maanpaosta. Maaliskuussa 843 Teodora kutsui koolle kirkolliskokouksen, joka erotti harhaoppisen patriarkka Johannes VII:n ja nimitti hänen sijalleen tunnustaja Methodioksen (14.6.). Harhaoppiset julistettiin kirkonkiroukseen ja vuoden 787 seitsemännen yleisen kirkolliskokouksen päätökset vahvistettiin. Suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina kokouksen isät ja heidän kanssaan oikean uskon tunnustajat, joiden ruhjeet olivat vainojen jäljiltä vielä tuoreita, kokoontuivat yhteen eri puolilta valtakuntaa. Pitkässä ristisaatossa he kulkivat ikoneiden kanssa näyttävästi halki kaupungin julistaen virallisesti ikonien kunnioituksen palautetuksi. Tätä juhlaa on siitä saakka vietetty suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina ortodoksisuuden voittojuhlana kaikista harhaopeista.

Teodora oli pystyvä hallitsija ja kunnostautui erityisesti valtakunnan talouden elvyttämisessä. Hänen aloitteestaan ryhdyttiin evankelioimaan Määriä ja Bulgariaa.¹ Monien hallintotehtäviensä keskellä keisarinna ei kuitenkaan ehtinyt kiinnittää tarpeeksi huomiota poikansa Mikaelin kasvatukseen, jonka hän oli uskonut veljelleen. Veli Bardas oli etevä mutta moraaliton mies ja oli kohonnut valtaan sisarensa aseman perusteella. Hänen vaikutuksensa sisarenpoikaansa oli vahingollinen. Enonsa yllytyksestä Mikael III julistautui keisariksi ennen täysi-ikäiseksi tuloaan. Vuonna 858 hän pakotti äitinsä ja neljä sisartaan menemään Gastrian luostariin. Kolme sisarta Teklan, Anastasian ja Annan hän vihitytti nunniksi ja siirsi heidät toiseen luostariin. Teodora ja vanhin tytär Pulkheria jäivät ilman vihkimystä asumaan Gastriaan.

Luostarissa Teodora omistautui rukoilemaan ja paastoamaan. Hän harjoitti myös hyväntekeväisyyttä, vieraili sairaaloissa ja vankiloissa, ruokki ja vaatetti köyhiä. Ennen kuolemaansa hän antoi viimeiset neuvonsa lapsilleen. Myös keisari puolisoineen oli läsnä äitinsä kuolinvuoteella. Pyhä keisarinna Teodora nukkui rauhassa kuolonuneen helmikuun 11. päivänä vuonna 867.