Pyhä autuas Kiril Velskiläinen, Karjalan pyhä

Velskin kaupunki sijaitsi alun perin Vaga- ja Veljokien yhtymäkohtaan muodostuneessa niemessä, josta se kuitenkin toistuvien tulvien takia siirrettiin 1500-luvulla korkeammalle paikalle. Kaupungin siirtämisen jälkeen eräälle hurskaalle Eulampia-nimiselle naiselle ilmestyi tuntematon nuori mies, joka kertoi, että tulvavesi oli vienyt hänen ruumiinsa haudasta Vagajoen varrelle. Mies pyysi Eulampiaa huolehtimaan, että ruumis haudattaisiin kirkon luo ja että paikalle rakennettaisiin tsasouna. Eulampia halusi kysyä mieheltä, kuka tämä oli, mutta samassa mies katosi näkyvistä. Eulampian kerrottua ilmestyksestä papille ja kansalle kaikki lähtivät niemelle, jossa kirkko ja hautausmaa olivat ennen sijainneet. Rannasta he todella löysivät vanhan arkun, jossa kaikkien hämmästykseksi oli maatumaton ruumis.

Ainoa kyläläinen, joka osasi kertoa jotakin löytyneestä vainajasta, oli vanha sokea nunna Akilina. Hän oli nuorena kuullut vanhusten kertovan, että Vagajokeen oli hukkunut novgorodilainen virkamies Kiril. Eräs pajari oli jostakin syystä vihastunut Kiriliin ja halusi tappaa hänet. Kiril pakeni joelle ja loikkasi veteen, jolloin vesi väistyi molemmin puolin noin kuusi metriä. Sen nähdessään vihastunut pajari tuli tuntoihinsa ja pyysi Kirililtä anteeksi. Kiril antoi hänelle anteeksi, mutta kaatui itse ja hukkui. Hänet haudattiin kunnianosoituksin niemeen kirkon viereen.

Vanha Akilina sai ihmeellisesti näkönsä, kun hänet vietiin pyhäinjäännöksen luo. Pyhän Kirilin tiedetään hukkuneen Novgorodin itsenäisyyden aikana eli viimeistään 1400-luvulla.