Pyhä pappismarttyyri Paavali

Pyhä Paavali oli kotoisin Konstantinopolista, jossa hän myös vihkiytyi munkiksi. Kun keisari Konstantinos V Kopronymos (741 ja 743–775) alkoi vastustaa ikoneita ja vainota niiden kunnioittajia, Paavali oli yksi niistä rohkeista tunnustajista, jotka uskalsivat vastustaa keisaria. He muistuttivat hallitsijalle, ettei hänestä ollut tullut keisaria siksi, että hän ryhtyisi muuttamaan pyhien isien traditioita, eikä hänellä ollut oikeutta ryhtyä ajamaan jumalattomia uudistuksia.

Moitteista raivostunut keisari heitti Paavalin vankilaan ja pani hänet jalkapuuhun hänen röyhkeytensä takia. Uudessa kuulustelussa muutaman päivän kuluttua Paavali tunnusti kirkon uskoa entistäkin voimallisemmin, minkä seurauksena keisari antoi leikata hänen nenänsä irti. Kolmannessa kuulustelussa Paavali julisti: ”Ei pidennetty vankeus, ei jäsenteni silpominen eikä mikään muukaan kidutus saa minua kieltämään pyhien ikonien kunnioittamista!” Tämän julistuksen jälkeen oli kuin riivaajat olisivat saaneet keisarin valtaansa. Hän käski kaataa kuumaa tervaa joka puolelle Paavalin ruumista ja palautti hänet sitten selliinsä, jossa hän ravitsi itseään Raamatun sanoilla ja rukouksella.

Kun seuraavakaan kuulustelu ei tuottanut keisarin toivomaa tulosta, hän käski kiskoa Paavalilta silmät pois, sitoa hänet köydellä ja raahata hänet kaupungin keskusaukiolle. Paavali kuoli matkan puolivälissä ja hänen ruumiinsa jätettiin koirien syötäväksi. Hurskaat kristityt onnistuivat kuitenkin varastamaan ruumiin ja piilottivat sen turvalliseen paikkaan, jonka he peittivät suurella kivellä, Kaiumaksen luostarin lähistölle.

118 vuotta myöhemmin patriarkka Antonios II Kauleas (893–901) sai unessa kehotuksen lähteä papistonsa kanssa Kaiumakseen etsimään pyhän Paavalin ruumista. Toimitettuaan liturgian luostarissa patriarkka ja papit aloittivat etsinnät. He löysivät monien teloitettujen maallisia jäännöksiä ja lopulta suuren kiven. Kun he nostivat sen syrjään, ilmoille lehahti taivaallinen tuoksu ja alta löytyi pyhän Paavalin turmeltumaton ruumis, joka näytti aivan kuin hiljattain haudatulta. He kantoivat sen juhlasaatossa Jumalanäidin kirkkoon, ja lähes koko kaupunki tuli paikalle saadakseen kunnioittaa pyhää ruumista. Paikalla alkoi tämän jälkeen tapahtua ihmeparantumisia.