Pyhä Nikeforos, Miletin piispa

Pyhä Nikeforos syntyi 900-luvun alkupuolella varakkaaseen perheeseen Galatian Basileionissa. Hänen vanhempansa olivat valinneet hänelle uran keisarillisena eunukkina. Bysantin valtakunnassa monet tärkeät asemat olivat yksinomaan eunukkien hoidossa. Nikeforos lähetettiin 8-vuotiaana Konstantinopoliin, jossa hän opiskeli tunnetun opettajan johdolla. Hän oli luonteeltaan rauhallinen ja tutki ahkerasti pyhiä kirjoituksia rukouksen hengessä. Lapsesta lähtien Nikeforos oli äärimmäisen armelias köyhiä kohtaan. Hän antoi heille oman takkinsakin. Ja kun hänelle myöhemmin uskottiin isäntänsä varojen hoito, muutamassa päivässä hän oli jakanut kaiken pois köyhille ja kurjille, joita hän ei voinut kohdata sydämensä murtumatta.

Myöhemmin Nikeforos liitettiin hovin papistoon. Hän vietti suurimman osan ajastaan rukoillen ja mietiskellen kaukana kaupunkielämän hälinästä. Paastolla ja askeesilla hän hillitsi himonsa, kun taas armeliaisuus ja huolenpito sairaista tyynnyttivät riidanhalun ja muut kiivastumisen muodot. Tällä tavoin hän eteni kohti täydellistä himottomuutta.

Keisari Nikeforos Fokaksen aikana (961–999) Nikeforos lähetettiin Sisiliaan tukemaan rukouksillaan bysanttilaisia sotajoukkoja huonosti sujuneissa sotatoimissa arabeja vastaan. Sodan päätyttyä Nikeforos nimitettiin Miletin piispaksi Vähään-Aasiaan. Hän puolusti sitkeästi hiippakuntansa etuja voidakseen harjoittaa hyväntekeväisyyttä.

Nikeforoksella oli myös kadehtijoita ja vastustajia, ja hän pelastui täpärästi näiden yritykseltä myrkyttää hänet. Tämän kokemuksen jälkeen hän luopui piispan tehtävästään ja vetäytyi tavallisena munkkina luostariin Latrosvuorelle. Siellä hän eli igumeni Simeonin alaisuudessa, joka oli Pilari-nimellä (Stylos) tunnetun luostarin perustajan pyhän Paavalin seuraaja.

Myöhemmin Nikeforos eli erakkona Vähän-Aasian länsiosassa Platane-nimisessä paikassa. Hänen askeettiset kilvoituksensa ja loistavat hyveensä keräsivät hänen ympärilleen oppilaita. Paikallinen piispa kuitenkin karkotti heidät, joten he siirtyivät Mykalos-vuorelle, jossa he herättivät henkiin vanhan Erebinthoksen luostarin. Tämän jälkeen Nikeforos vetäytyi uudestaan erakoksi Platanen alueelle, mutta parin vuoden kuluttua hän palasi oppilaidensa luo, joiden luku kasvoi jatkuvasti. He perustivat monien ihmeiden myötävaikutuksella uuden Kuivan pellon luostarin, jossa vuoden 1000 tienoilla asui jo 80 munkkia.

Pyhä Nikeforos ei antanut koettelemusten ja Paholaisen kiusausten hämmentää itseään, vaan oli aina lempeä ja huolehtivainen hengellisiä lapsiaan kohtaan. Koko ajan hän myös lisäsi armeliaisuuttaan ja hyväntekeväisyyttään, kun tarpeessa olevia tungeksi joukoittain hänen luostariinsa kuin pelastavaiseen satamaan. Nikeforos ei nimittänyt ketään luostarin taloudenhoitajaksi. Näin hän opetti munkeilleen luottamusta yksin Jumalaan ja totutti heidät olemaan huolehtimatta tulevaisuudesta. Taloudenhoitajan virkaa hoiti itse Jumalanäiti, hän tapasi sanoa.

Pyhän Nikeforoksen silmät olivat ehtymättömien kyynelten lähde. Yönsä hän vietti keskittyneenä lakkaamattomaan rukoukseen, ja jokainen päivä oli hänelle tilaisuus edetä kohti ikuista valkeutta. Nikeforos sai selvänäkemisen ja profetian lahjan ja teki monia ihmeitä.

Pyhä Nikeforos lähti tästä elämästä pääsiäistä edeltävällä suurella viikolla 1000-luvun alussa. Laumansa kaitsemista hän jatkoi vielä kuolemansa jälkeenkin.