Pyhä Makari, Moskovan metropoliitta

Pyhä Makari syntyi hurskaaseen perheeseen Moskovassa noin vuonna 1482 ja sai kasteessa nimen Mihail. Suku ei ollut kuuluisa, mutta sen parista oli tullut useita munkkeja ja nunnia. Mihailin isän kuoltua äiti uskoi pojan kasvatuksen Jumalan haltuun ja vihkiytyi nunnaksi saaden nimekseen Jefrosinia. Silloin myös nuori Mihail päätti jättää maailman omistautuakseen kokonaan Jumalan palvelemiseen. Hän meni kuuliaisuusveljeksi pyhittäjä Pafnuti Borovskilaisen (k.1477, muistopäivä 1.5.) perustamaan luostariin, joka tunnettiin ankaran askeettisesta elämästään. Siellä hän vihkiytyi munkiksi saaden nimekseen Makari pyhittäjä Makarios Egyptiläisen mukaan. Tuleva esipaimen aloitti kilvoittelunsa harjoittaen valvomista, rukousta, nöyryyttä ja kuuliaisuutta. Hän perehtyi hengelliseen kirjallisuuteen ja opetteli ikonimaalausta, jossa hän olikin hyvin lahjakas. Näin kului monta vuotta luostarin päivittäisissä töissä ja kilvoituksissa.

Jumalan kaitselmus kohotti nöyrän ja siveän Makarin korkeampaan palvelutehtävään vuonna 1523. Hänet vihittiin peräjälkeen lukijaksi, alidiakoniksi, diakoniksi ja papiksi ja nimitettiin Ferapont Valgetjärveläisen (27.5.) perustaman Lužkin Jumalanäidin syntymän luostarin arkkimandriitaksi. Koko loppuelämänsä hän tunsi erityistä rakkautta tuota luostaria kohtaan. Ollessaan sittemmin Moskovan metropoliittana hän pyysi monta kertaa tsaaria päästämään hänet takaisin ”nöyrään elämään” jompaankumpaan nuoruutensa luostariin.

Vuonna 1526 Makari valittiin Novgorodin arkkipiispaksi. Tuon maineikkaan hiippakunnan piispanistuin oli ollut täyttämättä 17 vuotta, joten Makaria odotti laaja työsarka. Hän aloitti laajan valistustyön hiippakunnan pohjoisosissa asuvien kansojen keskuudessa lähettäen sinne lähetystyöntekijöitä ja pappeja. Heidän joukossaan olivat myös pyhittäjä Trifon Petsamolainen (15.12.), joka sai Makarilta siunauksen työhönsä sekä antiminssin, ehtoollisastioita ja kirjoja kirkkoa varten, sekä Feodorit Kuolalainen, jonka Makari vihki papiksi, jotta hän opettaisi saamelaisia heidän omalla kielellään. Pappismunkki Iljan Makari lähetti Vatjan viidennekseen¹ Karjalaan hävittämään pakanallisia uhripaikkoja ja kitkemään pakanallisia tapoja jo kristinuskoon kääntyneiden karjalaisten parista. Samalla Makari rakennutti uusia kirkkoja hiippakuntaansa ja kunnosti entisiä. Novgorodin Sofian katedraaliin hän hankki uusia ikoneita ja uudet kuninkaanovet. Taitavana ikonimaalarina hän kunnosti ja restauroi itse Novgorodin Jumalanäidin ennusmerkki -ikonin.

Erityisen ansiokasta työtä Makari teki kirjallisuuden alalla. Pyhien elämäkerroista oli hänen aikanaan lukemattomia erilaisia kopioita ja versioita. Vuonna 1529 hän aloitti valtavan työn ryhtymällä systematisoimaan ja keräämään elämäkertoja yhdeksi teokseksi. Kahdentoista vuoden työn tuloksena syntyi suuri venäläinen pyhien elämäkertakokoelma Suuri lukuminea (Velikije Tšetji-Minei). Makari kiinnitti huomiota myös paikallisesti kunnioitettujen pyhien elämäkertoihin antaen munkki Dosifeille tehtäväksi koota Volokolamskin luostarin Paterikonin sekä Novgorodin kronikan.

Makari huolehti laumastaan suhtautuen samalla tavoin niin rikkaisiin kuin köyhiinkin. Kun Novgorodia kohtasi rutto, kuivuus tai jokin muu onnettomuus, hän toimitti vedenpyhityksen pesemällä katedraalin pyhäinjäännökset ja antamalla vihmoa kaupungin tällä vedellä, minkä jälkeen rutto loppui. Tulipalon jälkeen arkkipiispa toimitti itse vankilassa kuoliaaksi palaneiden hautauspalveluksen. Hän keräsi kansalta rahaa lunastaakseen vapaaksi mongolien vangeiksi jääneitä. Näin eläen hän sai osakseen kaikkien rakkauden. Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen (30.8.), jonka luostari sijaitsi Novgorodin hiippakunnassa, sanoi kuollessaan oppilailleen: ”Siitä, jonka Jumala haluaa ja arkkipiispa Makari siunaa, tulkoon teille igumeni minun sijaani.”

Vuonna 1542 Makari Jumalan sallimuksesta valittiin Moskovan metropoliitaksi. Hän oli tuolloin noin 60 vuoden ikäinen. Moskovaan tultuaan hän halusi ensi töikseen vierailla Borovskin luostarissa, jossa hänet oli vihitty munkiksi, sekä Lužkin luostarissa, jonka igumeni hän oli ollut.

Viisi vuotta metropoliitaksi korottamisensa jälkeen Makari kruunasi Venäjän ensimmäisen tsaarin Iivana IV:n, joka myöhempien hirmutekojensa tähden sai lisänimen ”Julma”. Tsaarin lähtiessä sotaretkelle mongolien vielä hallitsemaa Kazania vastaan Makari sai ihmeellisesti tiedon tulevasta voitosta ja ennusti sen tsaarille. Mongolikaanin kukistuttua Makari lähetti Kazaniin erinomaisia kristinuskon julistajia nimittäen Kazanin piispaksi pyhän Gurin (ks. 4.10.).

Vuosina 1547 ja 1549 metropoliitta Makari kutsui Moskovaan kaksi kirkolliskokousta, joiden tehtävänä oli kanonisoida uusia pyhiä. Siihen asti pyhien kanonisoiminen oli tapahtunut hiippakunnan piispan siunauksella, minkä johdosta Venäjällä oli hyvin paljon paikallisesti kunnioitettuja pyhiä, jotka tunnettiin vain yhdessä hiippakunnassa. Kutsumalla koolle kirkolliskokoukset Makari halusi koko Venäjän kirkon osallistuvan pyhien kanonisointiin. Samalla hän otti vastuulleen uusien pyhien jumalanpalvelustekstien ja elämäkertojen kirjoittamisen ja tarvittavien jumalanpalvelusohjeiden laatimisen. Tämän kaiken hän teki Jumalan ja Hänen pyhiensä kunniaksi.

Kirkolliskokoukset saivat aikaan uuden nousun Venäjän yhteiskunnassa ja luostareissa. Kilvoittelijoiden määrä kasvoi varsinkin niissä luostareissa, joissa oli uusien pyhien hautoja.

Pyhä Makari piti yhteyttä moniin aikansa kilvoittelijoihin. Hän toimitti itse autuaan Vasili Moskovalaisen (2.8.) hautauspalveluksen ja nimitti pyhittäjä Makari Roomalaisen (19.1.) johtajaksi tämän perustamaan luostariin. Lisäksi hän oli yhteydessä pyhittäjä Aleksanteri Syväriläiseen, jota hän kunnioitti suurena kilvoittelijana. Kaksitoista vuotta Aleksanterin kuoleman jälkeen Makari kehotti igumeni Irodionia kirjoittamaan Aleksanterin elämäkerran, ja vuoden 1547 kirkolliskokouksessa Aleksanteri Syväriläinen julistettiin pyhäksi, vain neljätoista vuotta kuolemansa jälkeen. Vuonna 1560 metropoliitta Makari pyhitti Moskovassa Punaisen torin laidalla sijaitsevan Jumalanäidin suojeluksen kirkon (tunnetaan paremmin Autuaan Vasilin kirkkona) sivualttarin Aleksanteri Syväriläisen muistolle.

Vuonna 1547 Moskovan suuressa tulipalossa Makari pelastui täpärästi kuolemalta, mutta menetti näön toisesta silmästään. Loukkaantumisestaan huolimatta hän ryhtyi heti jälleenrakentamaan kirkkoja jatkaen myös ikonien maalaamista. Hänen suurimpana saavutuksenaan on pidettävä Stoglavin eli Satapäisen kirkolliskokouksen kutsumista Moskovaan vuonna 1551. Tämä kokous tuomitsi oman aikansa harhaopit, määritteli kristittyjen käytöstä ja koulutusta koskevia periaatteita ja antoi ohjeita ikonimaalausta ja kirkollista taidetta varten. Ensimmäiset kirjat painettiin Venäjällä Makarin aloitteesta vuonna 1553.

Kaikkien töidensä ohella Makari paastosi ja rukoili joka päivä. Hän oli nöyrä, sävyisä ja armelias kaikkia kohtaan eikä sietänyt ylpeyttä. Kerran yöllä rukoillessaan hän sai nähdä ennalta Iivana Julman erikoisjoukkojen (opritšinan) tulevat hirmutyöt. Hän anoi Herralta, etteivät kauheudet alkaisi hänen elinaikanaan, mikä myös toteutui.

Kun tsaari Iivana pyysi pyhältä Makarilta sielulle hyödyllistä kirjaa, Makari lähetti hänelle hautauspalveluksen tekstin. Tsaari vihastui, mutta Makari rauhoitteli häntä sanoen, että tuo kirja oli kaikkein hyödyllisin, sillä joka lukee sen tarkkaavaisesti, ei enää koskaan tee syntiä.

Syyskuun puolivälissä vuonna 1563 metropoliitta Makari sairastui. Marraskuun alussa hän kävi vielä katedraalissa rukoilemassa. Hän suuteli ikoneja, kumarsi pyhien edeltäjiensä metropoliittojen Pietarin ja Joonan reliikkejä ja rukoili kyyneliä vuodattaen Jumalanäidin Vladimirilaisen ikonin edessä tuntikausia. Lopuksi hän pyysi kaikilta anteeksi. Ennen kuolemaansa hän pyysi tsaarilta siunausta vetäytyä Borovskin luostariin, missä hänet oli vihitty munkiksi, mutta tsaari ei antanut lupaa. Niin pyhä Makari antoi sielunsa Jumalan käsiin Moskovassa joulukuun 31. päivänä vuonna 1563. Hautajaisten aikana hänen kasvonsa säteilivät puhtaan ja hyveellisen elämän valoa, mitä ihmetellen kaikki kiittivät Jumalaa. Makarin kunnioitus pyhänä alkoi heti hänen kuolemansa jälkeen, ja pian maalattiin myös ensimmäiset ikonit. Hänet kanonisoitiin kuitenkin virallisesti vasta Venäjän kasteen 1000-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1988. Kanonisoinnin perusteeksi mainittiin hänen elämänsä pyhyys ja ansiokas työnsä kirkon hyväksi.