Pyhä kuningas Demetre Hurskas

Pyhä Demetre, joka sai lisänimen Hurskas, syntyi vuonna 1259 Georgian kuningasperheeseen. Hänen isänsä oli kuningas Davit V, joka oli noussut Georgian kuninkaanistuimelle vuotta ennen poikansa syntymää. Demetren äiti oli kuningatar Gvantsa. Demetre oli pyhän kuningatar Tamaran (1.5.) lapsenlapsenlapsi.

Kun Demetre oli vielä lapsi, Jumala koetteli häntä monin tavoin kasvattaakseen häntä. Demetre jäi orvoksi hyvin nuorena. Mongolit surmasivat hänen äitinsä, kun poika oli vasta sylivauva. Kun nuori kuninkaallinen oli kymmenvuotias, hänen isänsä kuoli. Kaksi vuotta myöhemmin eli vuonna 1271 kuninkaallinen hovi lähetti Demetren mongolihallitsija Abaqa-kaanin (1256–1282) luo Ordaan.¹ Koska georgialaiset olivat mongolivallan alla, heidän tuli pyytää kaania julistamaan Demetre kuninkaaksi, minkä tämä tekikin.

Kuningas Demetre hallitsi kansaansa viisaasti ja lempeästi. Hän jakoi omaisuuttaan köyhille, sairaille ja orvoille. Hän myös rakennutti ja korjasi kirkkoja ja luostareita. Hänellä oli monia suunnitelmia maansa parhaaksi, mutta kaanin vaatimat georgialaissotilaat verottivat kansaa raskaasti. Suuri määrä georgialaisia nuorukaisia taisteli ja kaatui kaanin sodissa.

Georgiassa alkoivat sisäiset ristiriidat. Epätoivoinen kansa alkoi ryöstää kirkolle kuuluvia maita ja kyliä. Tänä vaikeana aikana myös kuningas Demetre lankesi syntiin. Hän oli jo naimisissa, mutta ryösti itselleen eteläisen Georgian hallitsijan Beka Jakelin tyttären, Natelan. Natela ja Demetre saivat yhdessä pojan, jonka he nimesivät Giorgiksi. Myöhemmin heidän poikansa sai lisänimen Giorgi V ”Älykäs” (1314–1346).

Kaani Abaqan kuoleman jälkeen mongolien keskuudessa alkoi sisäinen valtataistelu hänen seuraajastaan. Valta vaihtui lyhyessä ajassa useita kertoja, ja lisäksi oli vielä epäonnistuneita vallankaappausyrityksiä. Lopulta kaaniksi nousi Arghum, jota vastaan hänen pääministerinsä Bugha Chingsang alkoi taistella. Tämä päätyi teloitettavaksi 17. tammikuuta vuonna 1289. Bugha Chingsangin mukana teloitettiin myös hänen liittolaisensa.

Kuningas Demetre sai käskyn saapua Ordaan, koska häntä epäiltiin osallisuudesta juonitteluun. Kuningas ymmärsi heti, miksi kaani halusi puhutella häntä. ”Olen varma, että kaani aikoo tehdä minulle pahaa, mutta minun kuningaskuntani on avuton hänen edessään, jos en mene Ordaan”, hän ilmoitti hovilleen. ”Kuinka monia kristittyjä kuolee? Kuinka monesta tulee kaanin orjia? Kuinka paljon kirkkoja tuhotaan? Minun elämäni ei voi olla niin arvokas, että voisin elää ja kantaa tämän synnin sillä aikaa kun kristityt sielut joutuvat tuhoon. Minä haluan mennä kaanin luo. Tapahtukoon Jumalan tahto. Jos minut surmataan, olen varma, että kansani pelastuu.”

Hovi yritti estää kuninkaan lähdön. He kertoivat kuninkaalle, että tämä kohtaisi varman kuoleman ja että maa jäisi silloin ilman hallitsijaa. Ainoastaan katolikos Abraam tuki kuningas Demetren päätöstä. Hän sanoi kuninkaalle: ”Jos sinä uhraat oman elämäsi sinun kansasi tähden, me tämän maan piispoina kannamme sinun syntisi ja rukoilemme Jumalaa, että sinut luettaisiin pyhien marttyyrien joukkoon.” Katolikos jatkoi: ”Itse Herra on sanonut, ettei kukaan voi osoittaa suurempaa rakkautta, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh. 15:13). Kun kuningas kuuli nämä sanat, hän ilostui. Hän alkoi valmistella matkaansa mongolien Ordaan. Matkalle hän otti mukaansa katolikoksen sekä oman poikansa Davitin, pappi Mosen sekä useita hovinsa jäseniä.

Ordassa mongolit vangitsivat kuninkaan, vaikka heillä ei ollut mitään todisteita häntä vastaan. Kun kuningas virui vankilassa, joukko georgialaisia kristittyjä tunkeutui sisään ja tarjosi hänelle pakomahdollisuutta. Tämä liikutti kuningasta suuresti. Hän ilmoitti kuitenkin tienneensä jo alusta lähtien millaisen kuoleman tulisi kohtaamaan. Hän sanoi antavansa elämänsä kansansa puolesta. Demetre jatkoi: ”Jos pakenen nyt, kansani tuhotaan. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa?” (Mark.8:36.)

Kaani määräsi kuninkaan teloitettavaksi. Pyhä kuningas valmistautui kuolemaansa. Hän rukoili hartaasti, osallistui pyhään ehtoolliseen ja antoi sitten sielunsa Jumalan käsiin. Teloitusta seuraamassa olleet näkivät kuninkaan kuolinhetkellä ihmeen: aurinko pimeni ja koko kaupungin ympärille tuli pahaenteinen hohde.

Pyhän marttyyrikuninkaan reliikkejä vartioitiin, mutta katolikos Abraam ja pappi Mose onnistuivat saamaan ruumiin haltuunsa. Tiflisin kalastajamiesten avulla he kuljettivat pyhät reliikit takaisin Georgiaan. Pyhä marttyyri haudattiin Mtskhetassa sijaitsevaan Svetitskhovelin katedraaliin.