Pyhittäjä Jefrem, Perejaslavlin piispa Kiovan luolaluostarista

Pyhittäjä Jefrem oli syntyjään ylhäistä pajarisukua. Hän palveli suuriruhtinas Izjaslavin (1054–1078) hovissa ja nautti kaikessa tämän luottamusta. Maine ja rikkaudet eivät kuitenkaan tukahduttaneet Jefremin halua palvella taivaallista Kuningasta. Hän meni yhdessä toisen pajarinuorukaisen Varlaamin (19.11.) kanssa Kiovan luolaluostariin, jossa he hartaasti pyysivät pyhittäjä Antonilta munkkivihkimystä. Lopulta pyhittäjä Antoni taipui heidän pyyntöihinsä ja antoi igumeni Nikonin (23.3.) vihkiä heidät munkeiksi.

Kun suuriruhtinas sai tietää Jefremin vihkimyksestä, hän raivostui. Hän uhkasi vangita pyhittäjä Antonin ja tuhota koko luostarin. Hänen vaimonsa sai hänet rauhoittumaan, ja hän tyytyi vain karkottamaan igumeni Nikonin.

Jefrem ei halunnut vetää suuriruhtinaan vihaa luostarin päälle. Hän pakeni tukalaa tilannetta tekemällä pyhiinvaellusmatkan Athosvuorelle ja Konstantinopoliin seuraten siten hengellisen isänsä Antonin jalanjälkiä. Konstantinopolissa Jefrem kopioi Studionin luostarin Typikonin, jonka pyhittäjä Feodosi (3.5.) otti heti käyttöön Kiovan luolaluostarissa. Sieltä se levisi muuallekin Venäjälle, kunnes jerusalemilainen Typikon syrjäytti sen Venäjällä 1200–1400-lukujen kuluessa.

Palattuaan matkaltaan Jefrem viipyi Kiovassa vain vähän aikaa, sillä hänet vihittiin pian Perejaslavlin piispaksi. Hän johti laumaansa viisaasti. Hän rakennutti Perejaslavliin useita kauniita kirkkoja ja siviilirakennuksia. Rakennusten joukossa oli Venäjän ensimmäinen kastekappeli, joka oli suunniteltu vanhojen baptisterionien mallin mukaan. Lisäksi hän perusti ilmaisia sairaaloita köyhille. Hän myös aloitti Venäjällä tavan viettää pyhän Nikolaoksen pyhäinjäännösten Bariin siirtämisen juhlaa toukokuun 9. päivänä. Pyhä Jefrem päätti hyveellisen elämänsä nukkumalla rauhassa kuolonuneen noin vuonna 1098.