Pyhittäjä Apollos Thebaislainen

Pyhä Apollos vaikutti 300-luvun loppupuolella ja oli Egyptin tunnetuimpia erämaaisiä. Hän meni erämaahan jo 15-vuotiaana. Elettyään 25 vuotta erämaassa hän kuuli äänen, joka kehotti häntä asettumaan lähemmäksi asuttuja alueita, jotta epäjumalanpalvelijat kääntyisivät kristinuskoon. Pyydettyään että Herra vapauttaisi hänet ylpeyden ja turhamaisuuden vaarasta Apollos asettui luolaan lähelle Hermopolista Thebaiksen alueelle. Luolan lähellä oli vanha epäjumalien temppeli, jossa Jumalanäiti ja Joosef olivat perimätiedon mukaan yöpyneet yhdessä Kristus-lapsen kanssa pakomatkallaan Egyptissä. Siellä Apollos vietti enkelimäistä elämää kohottaen mielensä taivaaseen.

Kun Apolloksen olinpaikka tuli tunnetuksi, hänen luokseen alkoi tulla ihmisiä kaikkialta kuulemaan hänen opetuksiaan. Monet tahtoivat jäädä elämään hänen johdollaan, ja pelkällä esimerkillään hän opetti heitä antamaan elämänsä Jumalalle otolliseksi uhriksi. Näin hänen ympärilleen muodostui luostari.

Julianus Luopion (361–363) käynnistämän vainon aikana Apollos kuuli, että eräs munkki oli vangittu. Apollos lähti kaupunkiin rohkaisemaan häntä pysymään lujana uskossaan. Hänet itsensäkin vangittiin, mutta vartijoiden kauhuksi vankilaan ilmestyi kirkkaasti säihkyvä enkeli, joka vapautti sekä Apolloksen että toisen munkin. Pyhittäjä palasi luostariinsa iloiten.

Kerran pyhittäjä Apollos näki näyssä hänelle tutun edesmenneen munkin istumassa paratiisissa pyhien keskellä. Näky oli niin ihana, että Apollos pyysi Herraa ottamaan hänetkin välittömästi luokseen. Jumala kuitenkin vastasi hänelle, että hänen täytyy viipyä vielä pitkään maan päällä, koska suuret ihmisjoukot löytävät uskon hänen kauttaan.

Näin myös tapahtui. Skiitan ympärillä oli kymmenen kylää, joiden asukkaat olivat epäjumalanpalvelijoita. Kerran kuivuuden aikana he kantoivat kulkueessa epäjumalanpatsasta ja rukoilivat siltä sadetta ja kastetta maahan. Nähdessään kulkueen, johon kuului tuhansia ihmisiä, Apollos rukoili, että Jumala pysäyttäisi heidät. Yhtäkkiä kaikki jähmettyivät liikkumattomiksi ja jäivät seisomaan polttavaan aurinkoon. He päättelivät, että ohi kulkenut Apollos oli näkymättömästi sitonut heidät. He lähettivät hänelle sanan pyytäen häntä takaisin. Apollos tuli ja rukoili, jolloin he vapautuivat. Tämän seurauksena väkijoukko poltti patsaansa ja kääntyi kristinuskoon. Jotkut heistä tahtoivat jäädä Apolloksen luo munkeiksi. Ennen pitkää hänen skiitassaan oli jo viitisensataa munkkia.

Jumala lähetti skiittaan ruokatarvikkeita usein juuri silloin kun munkit olivat suurimmassa hädässä. Alueen asukkaat tiesivät tämän, ja kun ankara nälänhätä kerran vaivasi seutua, he tulivat joukoittain luostariin. Apollos antoi heille kolme suurta korillista leipää – kaiken mitä luostarilla oli. Ihmeellisellä tavalla leivät enenivät, niin että ne riittivät koko väestölle neljäksi kuukaudeksi, kunnes alkoi uusi satokausi.

Apolloksella oli myös ennalta näkemisen ja arvostelukyvyn armolahja. Jumala puhui hänen kauttaan koko Egyptille. Joka päivä pyhän ehtoollisen jälkeen hänen munkkinsa kerääntyivät hänen ympärilleen kuuntelemaan hänen opetustaan, minkä jälkeen jokainen poistui mietiskelemään hiljaisuudessa hyvyyksiä, jotka Jumala oli luvannut palvelijoilleen.

Apollos oli suuri kilvoittelija, jonka opetusten ja ihmeitä tekevien rukousten ansiosta usko Kristukseen levisi voimakkaasti Egyptissä. Hyvän kilvoituksen kilvoiteltuaan pyhä Apollos siirtyi rauhassa Herransa luo. Hänen elämäkertansa kirjoitti pyhä Hieronymus.