Pyhät marttyyrit arkkipiispa Georgios, piispat Manuel, Pietari ja Leo, pappi Parodos ja heidän kanssakärsijänsä Gabriel, Sionios, Johannes ja Leo sekä 377 muuta pyhää marttyyria

Bulgarian tsaari Krum aiheutti Bysantin armeijalle tuhoisan tappion keväällä 811. Keisari Nikeforos kaatui taistelussa ja tsaari teetätti hänen pääkallostaan itselleen juomamaljan. Krum eteni armeijansa kanssa hyvää vauhtia kohti Konstantinopolia kylväen tuhoa ympärilleen. Kaupunki pysyi valloittamattomana, mutta Krumin joukot löivät Bysantin sotavoimat uudelleen taistelussa vuonna 813. Samana vuonna keisari Leo V Armenialainen nousi valtaistuimelle, ja Krum alkoi piirittää Adrianopolia (nyk. Edirne). Valloitettuaan kaupungin hän pakotti sen piispan Manuelin kumartamaan edessään ja painoi jalkansa tämän niskan päälle. Kaupungin 40 000 kristittyä joutuivat sotavangeiksi.

Krum kuoli vuonna 814, mutta hänen seuraajansa Ditsevg oli yhtä julma, ja hän vihasi erityisesti kristittyjä. Hän lävistytti pyhän Manuelin keihäällä, katkaisutti hänen kätensä ja käski heittää ne villieläinten syötäväksi. Pian tämän jälkeen Ditsevg sokeutui ja hänen omat aseenkantajansa tappoivat hänet.

Ditsevgin seuraajaksi tuli Krumin poika Omurtag (814–831). Hän oli häikäilemätön kristittyjen vainoaja ja rankaisi julmasti niitä, jotka eivät suostuneet kieltämään uskoaan. Niinpä hän ruoskitti ja sen jälkeen mestautti Develtoksen arkkipiispan Georgioksen ja piispa Pietarin yhdessä 377 muun kristityn kanssa. Hän antoi teloitettaviksi myös Bysantin kenraalit Leon ja Johanneksen samoin kuin autuaat Gabrielin ja Sionioksen. Nikean piispan Leon hän käski lävistää miekalla ja määräsi pappi Parodoksen kivitettäväksi. Monia muitakin kristittyjä hän tuomitsi julmaan kuolemaan. Tammikuun 22. päivä vakiintui heidän kaikkien yhteiseksi muistopäiväkseen.