Pyhä Ida Killeedyläinen

Irlannin kuuluisin kelttiläinen naispyhä maineikkaan pyhän Brigidin (1.2.) jälkeen on pyhä Ida[1], jota onkin kutsuttu ”Munsterin Brigidiksi”. Ida syntyi 400- ja 500-lukujen vaihteessa Deisi-nimiseen arvostettuun klaaniin Drumissa, County Waterfordissa, ja sai nimekseen Deirdre. Nuoresta lähtien hän oli kiinnostunut kilvoituselämästä ja hengellisistä asioista. Siksi häntä alettiin kutsua nimellä Ida, joka juontuu pyhyyden kaipaamiseen viittaavasta sanasta iota. Hänen isänsä tahtoi kuitenkin tyttärensä menevän naimisiin ja järjesti tälle varakkaan sulhasen. Ida rukoili ja paastosi kolme päivää, minkä jälkeen isä näki unen, joka sai hänet suostumaan Idan toiveeseen viettää neitseellistä kilvoituselämää.

Tämän jälkeen Ida omistautui kokonaan Jumalan palvelemiseen. Hän lähti County Limerickin lounaisosaan, jossa enkeli osoitti hänelle paikan kukkulan juurelta. Siellä hän aloitti kilvoituselämän 500-luvun alussa. Häneen liittyi pian useita neitoja muista klaaneista. Paikkaa alettiin sanoa Idan keljaksi (Killeedy) ja Pyhäksi niityksi (Cluain Chredal).

Idan nunnien elämä oli rukouksen ja katumuksen täyttämää. He pitivät tapanaan erottaa tietyn ajan Pyhän Kolminaisuuden mietiskelemiseen. Samalla Ida piti huolta siitä, että nunnat oppivat keräämään yrttejä ja valmistamaan niistä lääkkeitä sekä pitämään huolta sairaista.

Ida ymmärsi myös, mitä alueen nuoret tarvitsivat, ja perusti luostariyhteisönsä yhteyteen koulun. Hän opetti niin poikia kuin tyttöjäkin. Hänen koulussaan opiskelleet pojat saivat niin hyvää hengellistä opetusta, että monista tuli sittemmin pyhiä kilvoittelijoita tai piispoja. Idaa onkin kutsuttu ”pyhimysten kasvattajaäidiksi”. Kuuluisin hänen opissaan olleista oli pyhä Brendan (16.5.).

Suuren osan ajastaan pyhä Ida kilvoitteli yksinäisyydessä rukoillen ja paastoten. Muuna aikana hän omistautui auttamaan kaikkia, jotka tarvitsivat hänen neuvojaan. Hänestä tuli hengellinen ohjaaja, jonka oppilaina oli niin naisia kuin miehiäkin. Pyhä Ida nautti suurta arvostusta. Hänellä olisi ollut vaikutusvaltaa myös maallisissa asioissa, mutta maallinen valta ei kiinnostanut häntä. Ida olisi voinut rakennuttaa suurenkin luostarin, mutta tyytyi perinteisiin kelttiläisiin puurakennuksiin eikä suostunut ottamaan luostarilleen enempää maata kuin reilun puoli hehtaaria, joka riitti yhteisön välttämättömien kasvisten kasvattamiseen. Tarvittaessa Ida kuitenkin jätti kilvoittelupaikkansa ja auttoi klaanien ongelmien selvittämisessä.

Kerran Idalta kysyttiin, mitä Jumala rakastaa. Hän vastasi: ”Todellista puhdassydämistä uskoa, yksinkertaista ja kiitollista elämää sekä avokätistä hyväntahtoisuutta.” Vastaavasti kolme Jumalalle vastenmielisintä asiaa ovat ihmisiä vihaava suu, kaunaa kantava sydän ja omaisuuteen luottaminen. Ida käytti opetuksissaan usein tämäntapaisia numerointeja ja jaotteluita.

Monet teologiset totuudet kirkastuivat pyhälle Idalle näkyjen kautta. Hän näki kolme välkehtivää jalokiveä, joiden loisto oli niin kirkas, että ne näyttivät yhdeltä eikä niitä voinut erottaa toisistaan. Enkeli selitti hänelle tämän kuvaavan Pyhää Kolminaisuutta. Pyhän Idan kautta tapahtui myös ihmeitä. Muun muassa hänen siunaamansa vesi koitui parannukseksi ja pelastukseksi.

Pyhä Ida nukkui pois vuoden 570 tienoilla. Hänet haudattiin perustamaansa luostariin suuren väkijoukon saattelemana. Luostarin hajottivat ilmeisesti viikingit 800-luvulla. Paikalle rakennettiin keskiajalla romaanistyylinen kirkko, jonka raunioissa oleva hauta on yhä pyhiinvaelluskohde.

Idan juhlapäivä on Irlannissa perinteinen koko perheen yhteinen juhla. Pyhää Idaa kunnioitetaan erityisesti Irlannin Munsterin alueen suojelijana. Yksi hänestä käytetty nimitys on ”Munsterin naisten valkoinen aurinko”. Hänen kunniakseen on vihitty useita kirkkoja, ja hänen nimensä elää myös monissa paikannimissä.

Pyhän Idan elämän pohjalta on kehitetty suuri määrä legendoja. Hänen on esimerkiksi sanottu syöneen ainoastaan taivaasta pudonnutta ruokaa ja herättäneen kuolleista miehen, jonka pää oli hakattu irti. Pyhän Idan nimissä tunnetaan myös irlantilainen Jeesus-lapsen tuutulaulu, joka on säilynyt 800-luvun käsikirjoituksena.