Pyhittäjä Gabriel Serbialainen

Pyhittäjä Gabriel syntyi Kriva Palankan lähellä, noin 50 kilometriä Skopjesta koilliseen. Elämäkerran mukaan hän eli 900-luvulla ja oli joidenkin lähteiden mukaan pyhittäjä Johannes Rilalaisen (19.10.) oppilas, mutta historialliset tosiasiat osoittavat hänen eläneen ennemminkin 1100-luvun alkupuolella ja perustaneen Lesnovon luostarin, josta tuli keskiajalla merkittävä oppineisuuden ja kirjallisen työn keskus Bulgariassa.

Täysi-ikäiseksi tultuaan Gabriel torjui vanhempiensa ehdotukset avioliitosta ja muistutti heille, että oli syntynyt vastauksena heidän rukouksiinsa. Hän lähti etsimään paikkaa, jossa voisi viettää Jumalalle otollista elämää. Pian hän tapasi Tuomas-nimisen diakonin, joka ylisti askeettisen kilvoittelun kauneutta niin innokkaasti, että sai Gabrielin sydämen syttymään. Kohta Gabriel näki näyn, jossa enkeli kehotti häntä palaamaan kotikyläänsä ja rakennuttamaan sinne kirkon. Toteutettuaan tämän Jumalalle mieluisan tehtävän hän jätti jälleen vanhempiensa kodin ja meni täydellisyyden kaipuunsa ajamana Ylienkeli Mikaelin luostariin, joka sijaitsi Plavicavuoren rinteellä Lesnovon kylän lähellä noin 30 kilometriä Skopjesta kaakkoon. Hän heittäytyi innokkaasti kaikkiin luostarielämän kilvoituksiin ja tuli tunnetuksi varsinkin nöyryyden ja kuuliaisuuden hyveistään. Ennen pitkää igumeni vihki Gabrielin munkiksi ja antoi hänelle siunauksen vetäytyä syrjäiseen keljaan, jossa hän saattoi omistautua kokonaan rukouselämälle.

Gabriel sai Jumalalta armolahjan parantaa paikallisten asukkaiden sairauksia. Kun hänen maineensa toi hänen luokseen joukoittain kansaa, hän piiloutui Lakovon tiheään metsään jatkamaan kilvoitteluaan. Siellä hän eli kaikkien unohtamana, kunnes eräs paimen löysi hänet rukoilemasta kalliolla, jolla hän toisti lakkaamatta publikaanin rukousta. Paimen pyysi Gabrielia toimittamaan vedenpyhityksen ja vihmomaan lampaat pyhitetyllä vedellä. Toimituksen jälkeen lampaille alkoi heti kasvaa paksua villaa.

Ihmisten osoittamaa kunnioitusta välttääkseen Gabriel luovutti keljansa paimenelle ja asettui jonkin matkan päähän luostarista korkealle kallionkielekkeelle. Siellä hän vietti kolmekymmentä vuotta taistellen täysin eristäytyneenä demonien hyökkäyksiä vastaan. Vuosien varrella hän varjeli ja vapautti rukouksillaan paikalliset asukkaat monista onnettomuuksista ja vastoinkäymisistä. Pyhä Gabriel nukkui pois vuoden 980 tienoilla.