Pyhä apostoli Jaakob, pyhän Johannes Teologin veli

Pyhä apostoli Jaakob oli kotoisin Betsaidasta, köyhästä galilealaiskylästä. Hänen isänsä oli Sebedeus ja äitinsä Salome. Salome oli Jumalansynnyttäjän kihlanneen Joosefin tytär ensimmäisestä avioliitosta. Näin siis ihmiskunnan Vapahtaja oli maailman mukaan pyhän Jaakobin eno, koska Hän oli Jaakobin äidin Salomen velipuoli.¹ Jaakobin nuorempi veli oli pyhä apostoli Johannes Teologi (26.9.).

Kun veljekset Jaakob ja Johannes olivat isänsä kanssa veneessä selvittelemässä kalaverkkoja, Vapahtaja kulki ohi. Herra kutsui Jaakobin ja Johanneksen seuraamaan itseään. Nämä jättivätkin heti isänsä ja verkot ja riensivät Herransa mukaan (Matt. 4:21–22). Näin Jaakob ja Johannes liittyivät Herran kahdentoista apostolin joukkoon.

Muiden apostolien tavoin Jaakob kulki Vapahtajan mukana, kun tämä matkasi paikasta toiseen. Vapahtaja kutsui Sebedeuksen poikia nimellä ”Ukkosenjylinän pojat” (Mark. 3:17). Herra oli erityisen mieltynyt Jaakobin veljeen apostoli Johannekseen, josta tuli Vapahtajalle ”se rakas opetuslapsi.”

Yhdessä nuoremman veljensä ja apostoli Pietarin (29.6.) kanssa Jaakob sai nähdä Kristuksesta loistavan luomattoman valon Taborin vuorella, jossa Kristuksen kirkastuminen tapahtui (Matt. 17:1–8). Kirkastumisen ikonissa Jaakob kuvataan usein katsojasta oikealle. Hän on kaatunut maahan selälleen ja suojaa kasvojaan käsillään Kristuksen jumalalliselta valolta. Kirkkoisä Johannes Krysostomos kirjoittaa Herran valinneen Jaakobin kirkastumisensa näkijäksi, koska tämä oli vahva sekä sanoissaan että teoissaan. Veljensä kanssa Jaakob näet ilmoitti olevansa valmis juomaan maljan, jonka Vapahtaja joutuisi juomaan.² Jaakob oli mukana, kun Kristus herätti kuolleista Jairuksen tyttären. Samoin hän myös seurasi Vapahtajan tuskaa Getsemanen puutarhassa.

Pyhän Hengen laskeutumisen jälkeen apostoli Jaakob matkasi moniin maihin, mahdollisesti aina Espanjaan saakka. Kaikkialla, minne hän meni, hän julisti evankeliumia. Sen jälkeen hän palasi takaisin Jerusalemiin. Sielläkin hän julisti Kristuksen olevan maailman Pelastaja. Jaakob myös nuhteli fariseuksia ja kirjanoppineita heidän epäuskostaan ja kylmäsydämisyydestään.

Juutalaiset eivät pystyneet kumoamaan Jaakobin tapaa vedota pyhiin kirjoituksiin. Niinpä he palkkasivat Hermogenes-nimisen noidan, jotta tämä johtaisi apostolin harhaan. Ensin Hermogenes lähetti Jaakobin luo oppilaansa Filetoksen. Apostoli sai kuitenkin Filetoksen uskomaan Kristukseen ja ottamaan vastaan kasteen. Tästä kuultuaan Hermogenes tuli itse Jaakobin luo. Jaakob puhui noidan kanssa, ja sen seurauksena Hermogeneskin poltti kaikki taikakirjansa ja pyysi kastetta. Jaakobin kautta Kristus oli saanut jälleen kaksi uskollista seuraajaa.

Kun juutalaiset huomasivat juonensa epäonnistuneen, he suostuttelivat Herodes Agrippaan pidättämään Jaakobin ja tuomitsemaan hänet kuolemaan. Jaakobin surmaamisesta ovat kirjoittaneet apostoli Luukas (Ap. t. 12:1–2) ja Kesarean piispa Eusebios (n. 260–340).  Kun Jaakob kuuli, että hänet oli tuomittu kuolemaan, hän pysyi rauhallisena ja jatkoi Kristuksesta todistamista. Eräs vääristä todistajista, nimeltään Joosia, vaikuttui suuresti apostolin urheudesta. Hän alkoi uskoa, että Jeesus oli Messias. Kun apostolia oltiin viemässä teloitettavaksi, Joosia heittäytyi tämän jalkojen juureen. Hän katui syntiään ja pyysi apostolilta anteeksiantoa. Jaakob syleili Joosiaa ja sanoi: ”Rauha ja anteeksianto sinulle”. Silloin Joosia tunnusti uskonsa Kristukseen kaikkien edessä. Hänet mestattiin pyhän apostolin kanssa. Tämä tapahtui Jerusalemissa vuonna 44. Pyhä Jaakob oli ensimmäinen apostoli, joka kärsi marttyyrikuoleman.

Apostoli Jaakobin kuoleman jälkeen hänen reliikkinsä päätyivät läntisen tradition mukaan Espanjaan, Santiago de Compostelaan, jossa niiden äärellä alkoi tapahtua ihmeitä. Pyhiinvaellusliike reliikkien luokse käynnistyi 800-luvulla ja jatkuu edelleen suosittuna. Roomalaiskatoliset pitävät pyhän Jaakobin kaupunkia Santiago de Compostelaa maailman kolmanneksi pyhimpänä paikkana Jerusalemin ja Rooman jälkeen.