Pyhät marttyyrit Marianos ja Jaakob

Pyhät Marianos ja Jaakob vaikuttivat kolmannella vuosisadalla, keisari Valerianuksen vainojen aikaan. He olivat kotoisin Numidian Lambesassa, jossa Marianos oli vihitty paikallisen kirkon lukijaksi ja Jaakob diakoniksi. Kun he olivat vuonna 259 käymässä Cirtan kaupungissa (nykyisin Algerian Constantine), heidät pidätettiin ja tuomittiin kidutettaviksi.

Pyhää Marianosta kohdeltiin erityisen raa’asti, sillä hänen epäiltiin Jaakobin tavoin olevan diakoni. Kun Marianos kidutusten jälkeen nukahti vankityrmässä, hän näki unen, jossa häntä kutsuttiin seuraamaan pyhää Kyprianos Karthagolaista (31.8.) mestauslavalle. Pyhä Kyprianos oli saanut Herralta marttyyrien kruunun Karthagossa edellisenä vuonna. Marianos kertoi unestaan vankitovereilleen. Tuolloin selvisi, että myös Jaakob oli nähnyt unta tulevasta voitostaan.

Cirtan maaherran kuulusteltua Jaakobia ja Marianosta hän lähetti kristityt kahlittuina takaisin näiden kotikaupunkiin Lambesaan, jonne oli matkaa noin 130 kilometriä. Siellä kumppanit tuomittiin kuolemaan. Marianos ja Jaakob vietiin jokilaaksoon, jossa heidät oli määrä mestata. Ennen kuolemaansa pyhä Marianos puhui profeetallisesti onnettomuuksista, jotka kohtaavat viattomien kristittyjen murhaajia. Tämän jälkeen pyhät Marianos ja Jaakob saivat Jumalalta marttyyrien kruunut. Marianoksen äiti Maria, joka oli seurannut poikansa kärsimyksiä ja kuolemaa, tuli paikalle ja suuteli Marianoksen ruumista.

Pyhien Marianoksen ja Jaakobin marttyyrikuolemasta kirjoitti eräs heidän vankitoverinsa, jonka nimi ei ole säilynyt jälkipolville. Muinaisessa karthagolaisessa kalenterissa pyhiä Marianosta ja Jaakobia muistellaan 6. toukokuuta, joka lienee heidän kuolinpäivänsä. Roomalainen Martyrologia sen sijaan asettaa pyhien muiston huhtikuun 30. päiväksi, joka vakiintui heidän muistopäiväkseen.