Pyhä sotilasmarttyyri Sabbas Sotajoukkojenjohtaja ja hänen kauttaan uskoon tulleet seitsemänkymmentä sotilasta

Pyhä Sabbas oli syntyjään gootti. Hän palveli Rooman keisarillisessa armeijassa, jossa hänet ylennettiin sotajoukon komentajaksi (stratelates). Sabbasta kuvaillaan komeaksi mieheksi, jolla oli kullan kaltaisena hohtaneet hiukset ja parta sekä vahva ja rauhallinen katse.

Tuohon aikaan keisari Aurelianus vainosi kristittyjä (270–275). Sabbas oli itse hurskas kristitty ja auttoi vankilaan raahattuja marttyyreja kaikin mahdollisin keinoin. Hän pyrki muuttamaan rakkautensa Kristukseen hyveellisiksi teoiksi, minkä vuoksi Jumala antoi hänelle armolahjan ajaa pois pahoja henkiä.

Kristittyjä auttavasta Sabbaksesta tehtiin ennen pitkää ilmianto. Hänet tuotiin kuulusteltavaksi keisarin eteen. Urheasti Sabbas repi yltään arvoasemaansa ilmaisevan vyön ja heitti sen maahan keisarin eteen. Tämän jälkeen hän ilmoitti Kristuksen olevan ainoa todellinen Jumala.

Keisari tuomitsi Sabbaksen kidutettavaksi. Ensin hänen ruumistaan poltettiin palavilla soihduilla ja tämän jälkeen hänet heitettiin kuumennettua tervaa sisältävään jättimäiseen pataan. Jumala suojeli kuitenkin pyhää marttyyria, ja Sabbas säilyi koettelemuksista täysin vahingoittumattomana. Tämän ihmeen nähdessään seitsemänkymmentä sotilasta kääntyi heti kristityiksi. Suurella innolla he huusivat uskovansa Kristukseen. Rangaistukseksi keisari käski heti mestata heidät kaikki. Näin sotilaat hylkäsivät maallisen armeijan ja liittyivät pyhien marttyyrien taivaallisiin joukkoihin.

Sabbas sen sijaan heitettiin vankilaan. Tyrmässä itse Vapahtaja ilmestyi hänelle. Kristus rohkaisi häntä ja valoi sotilaaseensa jumalallista rohkeutta. Näyn innoittamana Sabbas tunnusti uskonsa Kristukseen toisen kuulustelun aikana jopa innokkaammin kuin aiemmin. Kun keisari ymmärsi, ettei hän saisi Sabbasta luopumaan uskostaan, hän langetti entiselle sotilaalleen kuolemantuomion. Pyhä Sabbas liittyi marttyyrien taivaallisiin joukkoihin, kun hänet hukutettiin Tiberjokeen vuonna 272.