Pyhä Teodoros Sykeoilainen, Anastasiopoliksen piispa

Pyhä Teodoros syntyi 500-luvun alkupuolella Sykeoissa, joka oli kylä Vähän-Aasian Ankaran hallintoalueella. Kylän läpi kulki Konstantinopoliin johtava kuninkaallinen tie. Kerran Sykeoin majatalossa yöpyi keisarin lähetti Kosmas, joka oli Konstantinopolissa kuuluisa kamelinratsastuskilpailujen voitoistaan. Majatalossa työskenteli ilotyttönä Maria, jonka äiti ja sisar harjoittivat samaa ammattia. Kosmaksen kanssa vietetyn yön jälkeen Maria tuli raskaaksi ja näki jo samana yönä unessa suuren loistavan tähden laskeutuvan kohtuunsa. Kun hän mainitsi tästä Kosmakselle, tämä sanoi: “Varjele itseäsi, ehkä Jumala katsoo puoleesi ja tekee sinun kohtusi hedelmästä piispan kirkolleen.” Monet pyhät miehet, joille Maria kertoi tapauksesta, vakuuttivat hänelle, että hänen lapsestaan tulee vielä suuri Jumalan mies.

Pojan syntymän jälkeen Maria ja hänen omaisensa muuttivat elämäntapaansa. Kasteessa lapsi sai nimekseen Teodoros, ja Maria huolehti hyvin hänen kasvatuksestaan. Kun Teodoros oli 6-vuotias, Maria tahtoi lähettää hänet Konstantinopoliin sotilaskoulutukseen. Silloin pyhä Georgios Voittaja (23.4.) ilmestyi hänelle ja sanoi: “Älä turhaan vaivaudu, sillä taivaallinen Hallitsija tarvitsee häntä.” Äiti luopui suunnitelmasta ja luovutti pojan 8-vuotiaana hyvän opettajan koulutettavaksi. Suuri vaikutus Teodorokseen oli perheen palvelijalla Stefanoksella, jonka esimerkkiä seuraten hän oppi paastoamaan ja rukoilemaan. Koulusta palattuaan hänellä oli tapana kavuta kalliorinnettä pitkin läheiselle vuorelle, jossa oli pyhälle suurmarttyyri Georgiokselle omistettu kirkko. Siellä hän tutkiskeli pyhää Raamattua ja rukoili. Kotiinsa hän palasi vasta illalla. Usein hän näki pyhän Georgioksen ja tunsi hänen apunsa.

Kun Teodoros oli 14-vuotias, hän kohtasi isä Glykerioksen, joka ohjasi häntä munkkilaisuuteen. Noihin aikoihin aluetta vaivasi kova kuivuus. Kun isä Glykerios polvistui yhdessä Teodoroksen kanssa rukoilemaan Jumalalta sadetta, pilvet peittivät taivaan ja runsas sade kasteli alueen. Silloin vanhus sanoi iloissaan Teodorokselle: “Tästä lähtien Jumala antaa sinulle kaiken, mitä Häneltä pyydät.”

Tämän tapaamisen jälkeen Teodoros päätti lähteä kotoaan ja omistautua kokonaan askeettiseen elämään. Hän asettui pysyvästi asumaan Pyhän Georgioksen kirkkoon, jonka alttarin alle hän oli kaivanut piilopaikan. Siellä hän oppi Jumalan avulla nopeasti koko Psalttarin ulkoa. Hänen äitinsä ja isoäitinsä toivat hänelle leipää ja ruokaa. Suuren osan ravinnostaan Teodoros syötti askeettisessa innossaan linnuille ja villieläimille. Jo tällöin hän alkoi tehdä suuria ihmeitä ja jopa herätti rukouksillaan henkiin kuolleen lapsen. Jonkin ajan kuluttua hän kaivoi itselleen luolan vuorenrinteeseen ja pysyi siellä kätkössä kaksi vuotta. Eräs diakoni toi hänelle sinne leipää ja vettä.

Kun Anastasiopoliksen piispa Teodosios kuuli nuoresta kilvoittelijasta, hän tuli tapaamaan tätä. Nuorukainen teki häneen niin suuren vaikutuksen, että hän vihki tämän heti kaikkiin pappeuden asteisiin. Hänestä tuli siis pappi poikkeuksellisesti jo 18-vuotiaana, ja näin hän saattoi toimittaa liturgiapalveluksia.

Näihin aikoihin Teodoroksessa syttyi palava halu päästä käymään niillä paikoilla, joilla Herramme itse oli vaeltanut ja joista hän itse oli niin paljon lukenut pyhää Raamattua tutkiskellessaan. Hän lähti pyhiinvaellukselle Palestiinaan. Kun hän oli käynyt kumartamassa kaikkia pyhiä paikkoja, hän taivalsi lopuksi Jordanille ja meni Khozeban luostariin, missä hänet vihittiin munkiksi. Sen jälkeen hän palasi kotiseudulleen Galatiaan ja jatkoi siellä askeettisia kilvoituksiaan asettuen Pyhän Georgioksen kirkkoon. Armo loisti hänestä, ja rukouksillaan hän paransi monia sairaita ja karkotti pahoja henkiä. Kerran hänet kutsuttiin lähikylään, jossa valtaisat heinäsirkkaparvet uhkasivat tuhota peltojen sadon. Teodoros toimitti litanian pelloilla ja seuraavana päivänä asukkaat löysivät heinäsirkat kuolleina.

Entiset kilvoitukset eivät enää riittäneet Teodorokselle, vaan hän aloitti uuden kilvoitusmuodon pyytäen lähiseudun asukkaita valmistamaan itselleen rautaisen häkin, jossa hän voisi viettää paastonajat ja paastopäivät. Asukkaat tekivät hänelle myös puisen häkin, jossa he kuljettivat hänet oman kylänsä Pyhän Johannes Kastajan kirkkoon siunaukseksi itselleen. Häkissään hän vietti siellä ajan joulusta palmusunnuntaihin. Sen jälkeen kyläläiset kantoivat hänet takaisin Pyhän Georgioksen kirkon luo ja hän siirtyi rautaiseen häkkiinsä. Karhu vieraili säännöllisesti häkin luona hakemassa makupaloja, ja susiakin nähtiin sen lähistöllä.

Eräs noituuden harjoittaja kadehti Teodoroksen tekemiä ihmeitä ja koetti myrkyttää hänet lähettämällä hänelle myrkytetyn kalan. Teodoros siunasi lahjan ja söi kalan, mutta myrkky ei mitenkään vaikuttanut häneen. Tämä johti velhon täydelliseen katumukseen. Teodoroksen nähden hän poltti taikakirjansa, minkä jälkeen Teodoros opetti hänelle kristinuskoa ja kastoi hänet.

Noihin aikoihin Teodoros sairastui vakavasti ja näki jo enkelten tulevan hakemaan sieluaan. Hän itki katkerasti tuntien, ettei ollut vielä saattanut katumustaan päätökseen. Hän suri myös pienen veljestönsä puolesta, joka tarvitsi opetusta ja kehittämistä mutta joka oli nyt jäämässä ilman paimenta. Kirkossa hänen yläpuolellaan oli pyhien palkattaparantajien Kosmaksen ja Damianoksen (1.7.) fresko. Hänestä näytti, että nämä pyhät laskeutuivat hänen luokseen ja kokeillen hänen pulssiaan havaitsivat hänet hyvin sairaaksi. He pyysivät pyhiä enkeleitä odottamaan vielä vähän, kunnes he rukoilisivat elämän ja kuoleman Herraa pidentämään hänen elinikäänsä. Jumala suostui heidän pyyntöönsä ja Teodoros parantui.

Teodoroksen ympärille kokoontunut veljestö kasvoi jatkuvasti, kun monet hänen parantamansa miehet halusivat jäädä hänen oppilaikseen. Pyhän Georgioksen kirkko kävi liian pieneksi ja veljestö rakennutti itselleen uuden, arkkienkeli Mikaelille omistetun kirkon. Sen yhteydessä oli myös kaksi pientä kappelia, joista toinen oli omistettu Johannes Kastajalle ja toinen Jumalansynnyttäjälle. Teodoros määräsi veljestönsä igumeniksi oppilaansa Filumenoksen, joka vihittiin papiksi. Näin hän saattoi itse omistautua täydellisemmin Jumalalle otolliseen askeettiseen kilvoitteluunsa. Hänen ihmeitä aikaansaava rukouksensa oli turvana koko seudulle. Se toi sadetta kuivuuden aikana, antoi jauhojen riittää nälänhädän kohdatessa, paransi sairaita ja riivattuja, jotka saattoivat viettää luostarissa monta päivää odottaen Jumalan armoa. Teodoros otti heidät vastaan Pyhän Georgioksen kirkossa, jota hän laajensi ja kaunisti.

Kun Anastasiopoliksen piispa Timoteos kuoli, kaupungin papit ja johtavat kansalaiset menivät Ankaran metropoliitan luo pyytäen häntä nimittämään Teodoroksen heidän piispakseen. Teodoros itse kilvoitteli rauhassa luolassaan eikä tahtonut kuullakaan mitään tällaista. Silloin hänen kannattajansa yksinkertaisesti ryöstivät hänet ja veivät vaunuissa Ankaraan. Metropoliitta otti hänet iloiten vastaan ja onnistui taivuttamaan hänet piispanvihkimykseen. Teodoros lupasi kuitenkin luostarinsa veljille, ettei hän piispanakaan tule hylkäämään heitä. Ensi töikseen piispana hän vihki uudistamansa Pyhän Georgioksen kirkon. Sitten hän palasi Anastasiopolikseen ja alkoi kuuliaisesti paimentaa hänelle uskottua hiippakuntaa.

Piispana pyhä Teodoros kävi vielä kerran Jerusalemissa ja kierteli Palestiinan luostareissa. Häntä alkoi vaivata ajatus, että piispaksi ryhdyttyään hän oli langennut pois munkkilaisuudesta. Hän jopa suunnitteli, ettei hän enää palaisikaan hiippakuntaansa vaan jäisi Pyhän Sabbaksen luostariin. Pyhä Georgios, joka oli ollut hänen suojelijansa lapsuudesta lähtien, puuttui kuitenkin asiaan ja ilmestyi hänelle käskien häntä ankaraan sävyyn palaamaan kotiseudulleen.

Paluumatkalla piispa Teodoros otettiin kaikkialla vastaan iloiten ja hän toimitti litanioita. Monia parantumisia tapahtui hänen rukoustensa ansiosta. Anastasiopolikseen saavuttuaan hän paransi siellä jo kuolemaisillaan olleen pienen pojan. ”Kukapa voisi kertoa kaikki hänen piispakautenaan tekemänsä ihmeet”, huokaa hänen elämäkertansa kirjoittaja ja läheinen oppilaansa Georgios, joka sanoo itse olleensa omin silmin niitä näkemässä.

Teodoros koki kuitenkin piispan tehtävään liittyvien käytännön asioiden hoidon hyvin raskaaksi, sillä ne sitoivat hänen ajatuksiaan, jotka olivat tottuneet liikkumaan taivaallisissa asioissa. Oltuaan kymmenen vuotta piispana hän päätti luopua tehtävästään ja kehotti Anastasiopoliksen asukkaita etsimään itselleen uuden paimenen. “Minä olen tästä lähtien nöyrä munkki ja lähden luostariini, jossa olen luvannut palvella Herraa koko elämäni”, hän sanoi. Kaupungin asukkaat olivat kovasti pahoillaan ja asiasta valitettiin aina ekumeeniseen patriarkaattiin saakka. Patriarkka Kyriakos (595–606) osoitti kuitenkin ymmärtämystä Teodorosta kohtaan ja käski Ankaran metropoliitan suostua hänen eroanomukseensa. Teodoros säilytti kuitenkin piispan arvonsa ja sai luvan vastaisuudessakin käyttää piispallista omoforia, koska hän luopui piispallisista tehtävistä moitteettomasti palveltuaan. Annettuaan hyödyllisiä neuvoja seuraajalleen piispa Sergiokselle Teodoros poistui Anastasiopoliksesta ja palasi takaisin luostariinsa.

Jonkin ajan kuluttua keisari Maurikios ja patriarkka Kyriakos (27.10.) kutsuivat Teodoroksen Konstantinopoliin saadakseen hänen siunauksensa. Siellä hän paransi yhden keisarin pojista elefanttitaudista ja karkotti riivaajia. Hänen osakseen tuli suuria kunnianosoituksia ja keisari otti hänen perustamansa luostarit erityissuojelukseensa myöntäen niille verovapauden. Kirkollisesti niistä tuli stavropigiaalisia eli ne siirrettiin suoraan patriarkaatin alaisuuteen, niin ettei paikallinen piispa voinut puuttua niiden asioihin.

Luostariinsa palattuaan pyhittäjä Teodoros alkoi pyytää suojelijaltaan pyhältä suurmarttyyri Georgiokselta, että hän saisi jostakin tämän reliikkejä luostarinsa pyhitykseksi. Silloin pyhä Georgios ilmestyi unessa Germioin piispalle ja käski hänen luovuttaa osan hallussaan olevista reliikeistä Teodorokselle Pyhän Georgioksen kirkkoon. Piispa kehotti Teodorosta tulemaan hakemaan niitä. Riemuissaan Teodoros lähti matkaan. Matkan varrella hänet kutsuttiin toimittamaan litania, jossa rukoiltiin sadetta kuivuudesta kärsivälle seudulle. Heti sen jälkeen alkoi kolme vuorokautta kestänyt rankkasade. Saatuaan kallisarvoiset reliikit Teodoros palasi kotiluostariinsa.

Teodoros paransi monia sairaita, mutta itse hän kärsi pysyvästä haavautumasta, jota hän ei hoitanut ja josta sen tähden vuoti verta, kun hänen karheat vaatteensa hankasivat sitä. Lisäksi hän poti joka kesä noin puolitoista kuukautta silmätulehdusta. Hän kiitti Jumalaa vaivoistaan ja sanoi, että Jumala oli antanut ne hänelle kestettäväksi aina elämän loppuun asti. Hän omaksui itselleen Herran sanat: “Minun armoni riittää sinulle, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2. Kor.12:9).

Käydessään Konstantinopolissa pyhä Teodoros ilmoitti, että keisari Maurikios tullaan murhaamaan, mikä tapahtui hieman myöhemmin, vuonna 602. Toisella käynnillään siellä hän sanoi patriarkka Tuomaalle, että suuret onnettomuudet uhkaavat kaupunkia. Iäkäs patriarkka säikähti ja pyysi Teodorosta rukoilemaan, että Jumala korjaisi hänet pois ennen ennustusten toteutumista. Eräänä päivänä Teodoros lähetti patriarkalle viestin: “Olemme rukoilleet pyyntösi mukaan. Tänään lähdet. Rukoile, että tapaamme Herran luona.” Saman päivän iltana patriarkka Tuomas siirtyi pois tästä maailmasta, kun keisari oli ensin käynyt hyvästelemässä hänet.

Pian tämän jälkeen Teodoros palasi luostariinsa keisarin, patriarkan ja monien ylhäisten miesten saattaessa hänet matkalle. Siellä hän vietti hiljaista rukouksen täyttämää elämää. Monenlaisten sairauksien, onnettomuuksien ja muiden ongelmien ahdistamat ihmiset tulivat hänen luokseen. Hänellä oli tapana jakaa heille parannukseksi ja onnettomuuksien karkottamiseksi siunaamaansa vettä. Sen voimalla tapahtui monia ihmeitä: ihmiset ja eläimet parantuivat, aviopuolisot sopivat riitansa, lapsettomat saivat lapsia, vihat ja kaunat unohtuivat. Pyhä Teodoros paransi myös ajatussyntejä ja sydämen salaisia sairauksia. Hän neuvoi kaikkia välttämään vihamielisyyttä, rakastamaan toisiaan ja olemaan vieraanvaraisia ja armeliaita.

Pyhittäjä Teodoros lähti tästä elämästä vuonna 613 suurena lauantaina, joka tuona vuonna sattui huhtikuun 22. päiväksi. Se oli samalla hänen erityisen suojelijansa pyhän Georgioksen muistopäivän aatto.