Uusmarttyyri Mikael

Pyhä Mikael oli kotoisin Vähän-Aasian Burlasta. 18-vuotiaana hän meni turkkilaisen kuparisepän oppipojaksi. Mestarinsa vaikutuksesta hän kielsi kristinuskon suuren paaston ensimmäisenä lauantaina vuonna 1772. Mutta kun Kristuksen ylösnousemuksen juhla pyhä pääsiäinen koitti, hän tuli tuntoihinsa kuullessaan nuorten laulavan eräässä tavernassa iloiten pääsiäistroparia: “Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Heti hän syöksyi ulos turkkilaisen työpajasta ja riensi itsekin laulamaan tätä riemun ylistysvirttä heidän kanssaan.

Kun lähistöllä olleet turkkilaiset huomasivat tämän, he huomauttivat Mikaelille, ettei muslimin ole sopivaa lausua tuollaisia sanoja, jotka kuuluvat vain kristityille. Tähän tämä vastasi: “Huomenna näette, mitä minusta tulee.” Seuraavana päivänä hän meni turkkilaisen tuomarin luo ja esitti tälle kysymyksen: “Onko lain mukaan oikein, että se, jota petkutettiin antamalla hänelle kullan sijaan lyijyä, antaa lyijyn pois ja saa kultansa takaisin?” “Tietenkin on”, tuomari vastasi. Silloin marttyyri sanoi: “Ota sinä siis takaisin lyijy, jonka olet minulle antanut, eli oma uskontosi, ja minä otan takaisin kultani eli vanhempieni pyhän uskon, jonka olin luovuttanut sinulle.” Näin Mikael tunnusti rohkeasti uskonsa Kristukseen, kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja kaikkien Tuomariin, läsnä olleiden turkkilaisten edessä.

Turkkilaiset ihmettelivät Mikaelin rohkeutta ja koettivat houkutella hänet takaisin islamiin Kristusta halventaen ja Muhammedia ylistäen, imarteluin ja lupauksin. Mutta nähdessään Mikaelin uskon lujuuden he heittivät hänet vankilaan. Kahden päivän kuluttua Mikaelia kuulusteltiin uudestaan, ja kun hän taas tunnusti Kristuksen todelliseksi Jumalaksi, hänet tuomittiin kuolemaan. Kun häntä vietiin mestattavaksi, hän oli täynnä iloa ja pyysi anteeksi paikalle kokoontuneilta kristityiltä. Hänen päänsä katkaistiin miekalla, ja näin hän sai marttyyrien kuihtumattoman seppeleen.

Mikaelin ruumis jätettiin kolmeksi päiväksi mestauspaikalle, ja koko sen ajan se hohti valkeana kuin lumi. Sitten se heitettiin mereen. Aallot kuljettivat ruumiin Foinikian rannikolle. Alueen kristityt löysivät sen rannalta yhdessä hänen kunniakkaan päänsä kanssa. He veivät reliikit Pyhän Foteinen kirkkoon, jonne ne haudattiin juhlallisesti.