Pyhät marttyyrit piispat Šapur ja Iisak sekä Mahanes, Abraham ja Simeon

Eräät persialaiset valittivat vuonna 339 kuninkaalleen Šapur II:lle, että kristityt pilkkaavat heidän uskonnonharjoitustaan. Kuningas määräsi kaikki kristityt pidätettäviksi. Ensimmäisiä kiinni otettuja olivat Mahanes, Abraham ja Simeon. Kuultuaan, että piispat Šapur ja Iisak olivat perustamassa seurakuntia ja rakentamassa kirkkoja syrjäisillä seuduilla, kuningas lähetti sotilaita heidän peräänsä.

Neljä päivää käskyn antamisen jälkeen kaikki viisi tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas kysyi, keitä he luulivat olevansa voidakseen vastustaa hänen lakejaan ja halveksia aurinkoa ja tulta. Marttyyrit vastasivat: ”Me tunnustamme vain yhden Jumalan, ja Häntä yksin me palvelemme.” Kuningas käski lyödä piispa Šapuria suulle, ja kaikki hänen hampaansa kiskottiin pois. Sitten häntä hakattiin nuijilla, kunnes hänen ruumiinsa oli ruhjoutunut ja luunsa murtuneet. Pyhä piispa pantiin kahleisiin ja vietiin vankilaan.

Pyhä piispa Iisak kivitettiin kuoliaaksi. Kun piispa Šapur kuuli Iisakin kilvoituksen päättyneen voitollisesti, hän riemuitsi suuresti. Kahden päivän kuluttua hänkin kuoli vammoihinsa vankilassa. Kuningas käski silti hakata piispan pään irti ruumiista.

Pyhä Mahanes kuoli, kun häntä nyljettiin päästä alaspäin. Hänen nahkansa revittiin keskikehoon asti. Abrahamin silmät kairattiin ulos kuumalla raudalla ja hän kuoli vammoihinsa kahden päivän kuluttua. Simeon suljettiin elävänä hauta-arkkuun ja hänen lävitseen ammuttiin nuolia. Kristityt saivat pyhien marttyyrien jäännökset itselleen ja hautasivat ne kaikessa hiljaisuudessa.