Pyhittäjä Teodosios Tarnovolainen

Pyhittäjä Teodosios syntyi Tarnovon lähistöllä nykyisen Bulgarian alueella 1200-luvun lopulla. Hän vihkiytyi nuorena munkiksi Artsarin luostarissa lähellä Vidinia ja kunnostautui nöyryyden hyveessä. Hengellisen isänsä kuoltua hän kierteli eri luostareissa etsimässä uutta isää Kristuksessa sekä suotuisaa paikkaa hiljaisuutta ja rukousta varten. Hän eli jonkin aikaa Slivenin metsissä kilvoittelevien munkkien parissa, kunnes kuuli, että Bulgarian ja Bysantin rajamaille oli saapunut pyhä Gregorios Siinailainen (6.4.), joka oli oppilaineen paennut Athosvuorelta turkkilaisten merirosvojen hyökkäyksiä. Teodosios kiirehti liittymään hänen oppilaittensa joukkoon ja osoitti alusta alkaen erinomaista kuuliaisuutta sekä alkoi harjoittaa sisäistä rukousta.

Koska veljestö joutui jatkuvasti elämään turkkilaisten rosvojoukkojen hyökkäysten pelossa, pyhittäjä Teodosios pyysi suojelusta Bulgarian tsaarilta Ivan Aleksanderilta (1331–1371), joka suostui pyyntöön. Pyhän Gregorioksen kuoltua vuonna 1346 munkkiveljet olisivat halunneet Teodosioksen igumenikseen, mutta tämä kieltäytyi ja lähti erään Romylos-nimisen munkin kanssa ensin Sliveniin ja sieltä Athokselle. Löytämättä sielläkään rauhaa turkkilaisilta he suuntasivat kulkunsa ensin Tessalonikaan ja Beroiaan ja sieltä Konstantinopoliin.

Lopulta Teodosios palasi synnyinseudulleen ja perusti hallitsijan vahvalla tuella luostarin Kelifarevon vuorelle Kaakkois-Bulgariaan lähelle nykyistä Burgasia. Luostariin kokoontui pian noin 50 munkkia, jotka noudattivat tarkkaan Gregorios Siinailaisen luostarielämän periaatteita. Hiljaisuudessa ja tiettyä päiväohjelmaa seuraten he keskittyivät sydämen rukoukseen sekä jäljensivät käsikirjoituksia ja käänsivät kirkkoisien kirjoituksia slaaviksi. Tämän teologisen toiminnan ja Teodosioksen henkilökohtaisen pyhyyden ansiosta luostarista tuli ortodoksisuuden majakka harhaoppeja vastaan. Se levitti hesykastista hengellisyyttä Bulgariassa 1300-luvulla, joka oli Bulgarian kirkon kulta-aikaa. Teodosioksen oppilaiden joukosta kasvoi useita kirkon merkkihenkilöitä, esimerkiksi Tarnovon patriarkka pyhä Euthymios sekä Kiovan metropoliitta pyhä Kiprian (16.9.). Monet tulivat Serbiasta, Unkarista ja Valakiasta asti kuulemaan hänen opetuksiaan.

Turkkilaisten uudet hyökkäykset pakottivat pyhän Teodosioksen etsimään luolasta rauhaa rukousta varten. Kolme vuotta myöhemmin hän matkusti sairaudestaan välittämättä Konstantinopoliin keskustelemaan kilvoittelutoverinsa ja elämäkertansa kirjoittajan pyhän patriarkka Kallistos I:n kanssa Bulgarian kirkon ja ekumeenisen patriarkaatin suhteita hiertäneistä kiistoista. Hän nukkui pois Pyhän Mamaksen luostarissa marraskuun 27. päivänä vuonna 1363 ja hänet haudattiin suurin kunnianosoituksin.