Georgian kuusituhatta pyhittäjämarttyyria

Itäisen Georgian autiolla seudulla oli aikoinaan kaksitoista luostaria, joissa kilvoitteli vuosisatojen mittaan lukemattomia pyhiä. Luostareiden perustajaisiä olivat David Garedjilainen ja kaksitoista muuta syyrialaista munkkia, jotka olivat tulleet alueelle 500-luvulla. Isähahmonsa mukaan aluetta alettiin kutsua nimellä Davit-Garedj.¹ Yli tuhat vuotta sen luostarit säteilivät hengellistä valoa ympäristöalueilleen.

Vuonna 1615 Persian šaahi Abas I hyökkäsi Georgiaan. Hänen joukkonsa tuhosivat maan ja surmasivat kristittyjä georgialaisia joukoittain. Pääsiäisyönä šaahi oli metsästysretkellä Davit-Garedjin erämaassa. Silloin šaahi metsästysseurueineen näki suuren määrän liikkuvia valoja. Kaikki munkit kahdestatoista luostarista kulkivat erämaassa tuohukset käsissään saatossa kohti Kristuksen ylösnousemukselle pyhitettyä kirkkoa.

Šaahi kysyi ihmeissään, mitä oli tekeillä. Kuullessaan valojen kantajien olevan luostariväkeä hän hämmästyi. “Eikö koko Georgia ole jo miekan alla!” Abas puuskahti. Hän lähetti heti sotilailleen määräyksen mennä surmaamaan kaikki munkit.

Tällä aikaa munkit olivat jo ehtineet Ylösnousemuksen kirkkoon. Heidän joukossaan oli luostarinjohtaja nimeltään Arsenios. Kirkossa hänelle ilmestyi Jumalan enkeli, joka ilmoitti lähestyvästä kuolemasta. Arsenios kertoi tiedon munkeille. Kaikki osallistuivat pyhään ehtoolliseen ja valmistautuivat kohtaamaan maallisen elämänsä lopun.

Pian tämän jälkeen persialaisjoukot saapuivat. Arsenios meni heitä vastaan. Hänet surmattiin heti. Tämän murhatyön jälkeen persialaiset tappoivat kaikki munkit. Yhteensä pyhiä marttyyreja kerrotaan olleen kuusituhatta. Samalla poltettiin luostarin kirjasto ja taideaarteet, ja suuri määrä ainutlaatuisia dokumentteja katosi iäksi.

Munkkien kuolema lopetti kahdentoista luostarin toiminnan. Samalla myös Georgian hengellisen kulttuurin kehto tuhottiin. Näin päättyi Georgian hengellisen kulttuurin sydämenä tunnetun Davit-Garedjin erämaan luostareiden yli tuhatvuotinen historia. Vain osa luostareista jälleenrakennettiin 1600-luvun lopulla. Kahetian kuningas Artšil II (1647–1713) kokosi marttyyrien luut ja sijoitti ne rakennuttamaansa Davit-Garedijn luostarin kirkkoon. Tähän päivään asti pyhäinjäännökset ovat vuodattaneet mirhaa ja parantaneet kaikenlaisia sairauksia. Georgian kirkko viettää pyhittäjämarttyyrien muistoa siirtyvänä juhlana, kirkkaan viikon tiistaina.

Georgian jouduttua osaksi Neuvostoliittoa luostari suljettiin. Afganistanin sodan aikoihin alue oli neuvostoarmeijan harjoituspaikkana ja luostarit kärsivät vahinkoa. Neuvostoliiton viimeisinä vuosina luostarien puolesta pidettiin Georgiassa laajoja mielenosoituksia ja mentiin jopa nälkälakkoon, kunnes armeija luopui alueesta ja se palautettiin kirkolle. Luostaritoiminta saatiin käynnistettyä, mutta vuonna 1996 Georgian oma armeija alkoi harjoitella alueella. Jälleen nousi kansanliike, ja armeija joutui väistymään. Nykyään kahdestatoista luostarista kolme on jälleen toiminnassa. Osa luostarialueesta on Azerbaidžanin puolella, mikä on aiheuttanut jännitteitä maiden välille.