Pyhät marttyyrit diakoni Hermylos ja Stratonikos

Pyhä Hermylos oli diakoni Singidumissa, nykyisessä Belgradissa, viimeisen kristittyjä vainonneen keisarin Liciniuksen aikana (308–324). Hänet ilmiannettiin keisarille, joka käski tuoda hänet amfiteatteriin. Hermylos ilmoitti vakaasti palvelevansa ainoastaan Kristusta, ei elottomia kivisiä tai puisia patsaita. Keisari käski lyödä häntä leukaan vaskiaseella ja ruoskia hänet perusteellisesti. Vankilassa enkeli lohdutti ja rohkaisi Hermylosta. Vanginvartija Stratonikos oli Hermyloksen ystävä ja itsekin kristitty, vaikkakaan ei ollut vielä uskaltanut tunnustaa uskoaan.

Kahden päivän kuluttua Hermylos tuotiin uudelleen kuulusteltavaksi. Kuusi miestä pieksi häntä ruokokepeillä hänen rukoillessaan: ”Herra, Sinä, jonka Pilatus luovutti ruoskittavaksi minun pelastukseni tähden, vahvista minua, joka kärsin rakkaudesta Sinuun. Tee minut osalliseksi kärsimyksestäsi ja kirkkaudestasi.” Kidutusten jälkeen Hermylos lähetettiin takaisin vankilaan.

Julmat kidutukset jatkuivat seuraavana päivänä. Hermyloksen vatsaa raastettiin kotkankynsillä. Stratonikos seisoi lähellä katselemassa eikä voinut hillitä itseään vaan purskahti itkuun. Toiset sotilaat alkoivat kysellä häneltä syytä. Stratonikos käsitti, että hänellekin oli koittanut uskonsa tunnustamisen hetki. Hänet pidätettiin heti ja määrättiin ruoskittavaksi. Hän katsoi Hermylokseen ja pyysi tätä rukoilemaan, että Herra antaisi hänelle voiman viedä kilvoituksensa loppuun asti. Heidät molemmat heitettiin vankilaan, ja ääni taivaasta lupasi heille voitonseppeleen seuraavana päivänä.

Aamunkoitteessa kiduttajat ripustivat Hermyloksen riippumaan jaloistaan hirsipuusta tarkoituksenaan pilkkoa hänet palasiksi. Jumalan ääni kuului kuitenkin jälleen ja järkytti niin sotilaita kuin keisariakin. Kun keisari havaitsi, ettei ollut mitään toivoa saada Stratonikostakaan uhraamaan epäjumalille, hän päätti heittää heidät molemmat Tonavaan. Heidät sidottiin ja laskettiin jokeen kannellisessa korissa. Muutaman päivän kuluttua joki, jonka vedet olivat näin pyhittyneet, antoi pyhien ruumiit takaisin. Ne löytyivät molemmat samasta paikasta joenrannalta jonkin matkan päästä kaupungista. Kristityt hautasivat ne juhlallisesti.