Pyhittäjämarttyyri igumenia Arsenia

Igumenia Arsenia (Anna Dobronravova) syntyi vuonna 1879 Vladimirin läänissä Venäjällä. Hän työskenteli opettajana Šujan Kristuksen ylösnousemuksen naisluostarin ylläpitämässä koulussa ja vihkiytyi siellä nunnaksi. Edellisen igumenian kuoltua sisaret valitsivat hänet luostarin johtajaksi.

Äiti Arsenia perehtyi pyhien isien kirjoituksiin ja noudatti erityisesti pyhän Ignati Brjantšaninovin hengellisiä ohjeita. Luostarissa hän vietti hiljaista ja eristynyttä elämää Jeesuksen rukousta harjoittaen. Äiti Arsenia oli hyvin nöyrä. Hän piti itseään kaikista huonoimpana ja kysyi usein neuvoa toisilta, vaikka nämä olivat kaukana siitä sydämen puhtaudesta ja järjen kirkkaudesta, jonka hän itse oli saavuttanut.

Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 viranomaiset päättivät sulkea luostarin, mikäli sisaret eivät tulisi mukaan sovhoosin töihin. Sovhoosin johtaja Ivan Ozarin kehotti heitä suostumaan ehdotukseen. Hän lupasi maksaa palkkaa kaikille sisarille, vaikka työtä tekisivät vain ne jotka siihen kykenivät. Luostarin 130 sisarta suostuivat tarjoukseen. He asuivat luostarissa jatkaen sen jumalanpalveluselämää, mutta kävivät työssä sovhoosissa. Juhlapäivinä he eivät tehneet työtä vaan rukoilivat kirkossa. Näin luostarin elämä jatkui miltei ennallaan sillä erolla, että maataloustuotteita ei enää käyttänyt luostari, vaan sovhoosi, joka maksoi sisarille palkkaa. Äiti Arsenia johti edelleen luostaria, eikä sovhoosin johtaja Ozarin koskaan määrännyt ketään sisarista työhön pyytämättä häneltä etukäteen siunausta. Se oli tärkeää varsinkin silloin, kun sisaria vihittiin nunniksi, sillä luostarin säännön mukaan vastavihityt nunnat pysyttelivät kirkossa 40 päivän ajan.

Kymmenen vuotta sisaret elivät rauhassa keskellä ateismin kuohuvaa merta. Lopulta viranomaiset antoivat vuonna 1929 määräyksen sulkea luostari. Jumalanpalvelusten toimittaminen ja kaikki luostarielämään viittaava toiminta kiellettiin. Sovhoosin johtaja ei halunnut osallistua luostarin sulkemiseen, vaan hän jätti työnsä ja muutti pois.

Luostari suljettiin. Vuonna 1932 igumenia Arsenia pidätettiin. Häntä syytettiin väestön agitoinnista ja tuomittiin karkotettavaksi kolmeksi vuodeksi Kazakstaniin. Karkotusaikanaan hän vihkiytyi suureen skeemaan saaden nimekseen Foma apostoli Tuomaan mukaan. Karkotusajan päätyttyä hän palasi Vladimiriin. Vainojen puhjettua uudelleen kaikessa kauheudessaan vuonna 1938 äiti Arsenia pidätettiin jälleen. Häntä syytettiin siitä, että hän oli ”papiston ja luostariväen vastavallankumouksellisen järjestön aktiivinen jäsen”. Vankilassa hän sairastui ja asian tutkintakäsittely jouduttiin keskeyttämään. Igumenia Arsenia nukkui pois tammikuussa vuonna 1939. Virallisen asiankirjan mukaan kuolema johtui elimistön täydellisen uupumisen aiheuttamasta sydämen toiminnan lakkaamisesta.

Kuolemaa seuraavana yönä eräs igumenia Arsenian entinen sellitoveri kuuli unessa sanat: ”Vallitsipa teidän elämässänne maan päällä millainen hämmennys tahansa, meillä äiti Arsenian pyhäinjäännöksiä arvostetaan suuresti.” Venäjän kirkko kanonisoi pyhittäjämarttyyri Arsenian vuonna 2000 historiansa suurimmassa kanonisointiprosessissa.