Pyhien kunnioittaminen

Pyhät ovat ihmisiä, jotka kilvoittelun ja Jumalan armon kautta ovat tulleet osalliseksi Jumalan pyhyydestä.

Kaksi ikonia analogilla

Kirkkovuoden jokaisena päivänä vietetään yhden tai useamman pyhän muistopäivää. Pyhät ovat ihmisiä, jotka kilvoittelun ja Jumalan armon kautta ovat tulleet osalliseksi Jumalan pyhyydestä.

Pyhäksi julistaminen eli kanonisointi tarkoittaa kirkon vahvistusta kirkon jäsenten kokemukselle siitä, että tietty ihminen on pyhä. Ortodoksinen kirkko ei kanonisoi ihmisiä heidän maallisen tai kirkollisen asemansa tai yleisen rakastettavuutensa perusteella. Pyhien joukkoon kuuluu niin Vanhan liiton pyhiä kuin aikalaisiammekin.

Pyhiä kutsutaan nimillä, jotka kuvaavat heidän elämäänsä. Yleisimpiä ovat seuraavat nimikkeet: marttyyri (pyhä ihminen, joka on todistanut Kristuksesta kuolemallaan), pyhittäjä (pyhä luostariasukas), vanhurskas (pyhä maallikko), tunnustaja (pyhä ihminen, joka on elämällään ja kärsimyksillään todistanut Kristuksesta), pyhät isät ja äidit (kirkon opettajat), apostoli (Kristuksen opetuslapsi, joka lähti viemään eteenpäin ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta – sana esiintyy myös yhteydessä ”apostolien vertainen”), evankelista (Kristuksen evankeliumin eli ylösnousemuksen ilosanoman todistaja), profeetta (Jumalan sanan vastaanottaja ja julistaja), autuas (luoteen- tai elämänpiirteeseen liittyvä nimitys) ja Kristuksen tähden houkka (äärimmäinen kilvoitusmuoto, joka sisältää teeskennellyn mielisairauden piirteitä).

Reliikki eli pyhäinjäännös on kirkon kanonisoiman pyhän ihmisen ruumiillisista jäännöksistä käytetty nimitys. Jokaisen kirkon alttaripöytään on kätketty reliikki. Tämä muistuttaa alkukirkollisesta tavasta toimittaa liturgia marttyyrien haudalla. Reliikkejä voidaan kiinnittää myös pyhän ikoniin tai pitää esillä erillisissä reliikkilippaissa. Useimmiten reliikki on pieni luun palanen, mutta jotkut pyhät lepäävät reliikkiarkuissaan kokonaan muumioituneina. Reliikkejä ei kunnioiteta esineinä, vaan Pyhän Hengen voiman välikappaleina.

Kirkon opetuksen mukaan pyhät ihmiset rukoilevat Jumalaa meidän puolestamme, samoin kuin tekivät elinaikanaankin. Me pyydämme heiltä esirukouksia, koska tiedämme, ettei kirkon jäsenten keskinäinen rakkaus ja yhteys katkea ruumiilliseen kuolemaan.

Pyhät ovat myös tärkeitä esikuvia hengellisessä kilvoituksessa, jonka päämäärä on pyhittyminen. Erityisen läheinen suhde ortodoksilla on omaan taivaalliseen esirukoilijaansa eli pyhään, jonka nimeä hän kantaa. Yhteinen nimi liittää ihmisen hengelliseen suhteeseen pyhän kanssa. Ortodoksisen kirkon jäsen kääntyy rukouksessa erityisesti taivaallisen esirukoilijansa puoleen.

Suurta osaa ortodoksisen kirkon pyhistä muistellaan myös katolisessa maailmassa.