Kirkkovuoden kulku

Syyskuun ensimmäisenä päivänä alkava kirkkovuosi sisältää pääsiäisen lisäksi 12 suurta juhlaa ja neljä pitkää paastoaikaa.

Kirkkovuoden kulku

Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syyskuun ensimmäisestä päivästä, jolloin kirkko muistaa erityisesti luomakuntaa. Kirkkovuotta rytmittävät kirkolliset juhlat ja niihin valmistavat paastoajat. Vuoteen kuuluu 12 suurta juhlaa ja näiden lisäksi kaikkien juhlien juhla, Kristuksen ylösnousemus eli pääsiäinen.

Nämä juhlat sijoittuvat kirkkovuoteen seuraavasti:

  • 8. syyskuuta: Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian syntymä
  • 14. syyskuuta: Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen
  • 21. marraskuuta: Jumalansynnyttäjän, Neitseen Marian temppeliintuominen
  • 25. joulukuuta: Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymä
  • 6. tammikuuta: Teofania, Jumalan ilmestyminen, Herran kaste
  • 2. helmikuuta: Herran temppeliintuominen
  • 25. maaliskuuta: Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys
  • Palmusunnuntai: Herran ratsastus Jerusalemiin
  • Herran Pääsiäinen: Kristuksen ylösnousemus
  • Helatorstai: Herran taivaaseenastuminen
  • Helluntai: Pyhän Kolminaisuuden päivä
  • 6. elokuuta: Kristuksen kirkastuminen
  • 15. elokuuta: Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen eli uspenia

Näiden keskeisten juhlien lisäksi kirkkokalenterissa on lukuisa määrä muita juhlapäiviä, joita juhlitaan kirkoissa toimittamalla juhlavigilia ja -liturgia. Näitä ovat esimerkiksi lokakuun ensimmäisenä vietettävä Jumalansynnyttäjän suojelus eli pokrova, pyhäinpäivänä vietettävä Karjalan valistajien juhla sekä Suomen itsenäisyyspäivän kanssa samana päivänä vietettävä pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän juhla.

On vielä pienempiäkin juhlia, joita kokoonnutaan juhlimaan joukolla. Tällaisia ovat esimerkiksi paikallisesti merkittävien pyhien tai ikonien juhlat. Esimerkiksi Valamon luostarissa vietetään heinäkuussa näyttävästi Jumalanäidin Konevitsalaisen ikonin juhlaa.

Juhlaperinteeseen kuuluvat myös temppelijuhlat. Jokainen ortodoksinen pyhäkkö on pyhitetty tietylle pyhälle ja tämän pyhän muistopäivä on samalla pyhäkön erityinen temppelijuhlapäivä eli praasniekka. Praasniekan viettoon kuuluvat juhlavigilian ja -liturgian lisäksi usein vedenpyhitys ja ristisaatto, hautausmailla toimitettava litania tai panihida (eli rukoukset edesmenneiden puolesta) ja yhteinen, ohjelmallinen juhla-ateria.

Lisäksi vuoden jokainen päivä on useammankin pyhän muistopäivä ja näin ollen myös jonkun kirkon jäsenen nimikkopyhän eli taivaallisen esirukoilijan muistopäivä. Nimipäivä on monille ortodoksisen kirkon jäsenille jopa syntymäpäivää merkittävämpi henkilökohtainen juhlapäivä.

Juhlapäiviä ja niihin liittyviä kirkollisia juhlanviettotapoja mahtuu vuoteen siis paljon, mutta vielä enemmän siihen mahtuu paastopäiviä, joina ei syödä lihaa tai muita eläinkunnan tuotteita kuten kananmunia tai maitoa. Paastossa tulisi pidättäytyä myös nautintoaineista ja muista riippuvuuksista.

Keskiviikot ja perjantait ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina paastopäiviä. Näiden lisäksi kirkkovuodessa on neljä pidempää paastoaikaa: marraskuun 15. päivästä joulupäivään kestävä joulupaasto, kuusi viikkoa ennen palmusunnuntaita alkava suuri paasto valmistusviikkoineen, viikkoa helluntain jälkeen alkava ja 29. kesäkuuta päättyvä apostolien paasto sekä elokuun kaksi ensimmäistä viikkoa kestävä Jumalanäidin paasto.

Paaston tarkoituksena on aina valmistaa uskovia edessä olevaan juhlaan. Sen aikana arvioidaan oman elämän suuntaa ja asetetaan asioita harkitumpaan arvojärjestykseen. Tarkasteluun otetaan suhde itseen, toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Paastoaikoina on tapana on osallistua myös katumuksen sakramenttiin.

Ruoasta pidättäytyminen on vain yksi kristillisen paaston ulottuvuus. Sen tarkoitus on toimia apuvälineenä, joka auttaa hengellisessä paastoamisessa eli kilvoituksessa synnin ja pahuuden karttamiseksi ja rakkauden, nöyryyden ja kärsivällisyyden hyveissä kasvamiseksi.