Vanhurskas patriarkka Joosef

Patriarkka Jaakobilla, joka sai Herralta nimen Israel (1. Moos. 32:29), oli jo kymmenen poikaa ensimmäisen vaimonsa Lean sekä orjattariensa kanssa, mutta rakastamansa Raakelin kanssa hän ei ollut saanut yhtään lasta. Raakel suri lapsettomuuttaan ja vaati Jaakobilta jälkeläistä. ”Auta minua saamaan lapsia tai muuten minä kuolen”, hän huudahti miehelleen. Jaakob suuttui näistä sanoista. Hän vastasi Raakelille: ”Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua saamasta lapsia?” (vrt. 1. Moos. 30:1–2.)

Raakel rukoili Herralta apua hedelmättömyyteensä, ja lopulta hän tuli raskaaksi. Hän synnytti pojan, jolle antoi nimeksi Joosef. Nimettyään esikoisensa Raakel sanoi: ”Antakoon Herra minulle vielä toisen pojan.” (1 Moos. 30:24) Tällä hän viittasi Joosefin nimeen, joka muistuttaa heprean sanaa jasaf, ’lisätä’. Efraim Syyrialainen (28.1.) kirjoittaa, että Raakel ymmärsi Joosefin syntymän olevan Jumalasta. Ensimmäisen Mooseksen kirjan kommentaarissaan Efraim laittaa Raakelin suuhun sanat: ”Minä olen oppinut, että minua enentää ei minun mieheni vaan Herra.”¹

Joosefista tuli isänsä Jaakobin lempilapsi. Kun Joosef oli 17-vuotias, Jaakob teetti pojalleen pitkän ja värikkään puvun. Tästä Joosefin veljet kuitenkin katkeroituivat ja muuttuivat vihamielisiksi Joosefia kohtaan (1. Moos. 37:3–4). Pyhä Ambrosius Milanolainen (7.12.) huomauttaa, että Jaakobin suhteesta Joosefiin voidaan oppia vanhemman ja lasten välisen todellisen rakkauden luonne. Hän kirjoittaa, että liiallinen rakkaus saattaa tehdä lapselle haittaa, sillä se voi kasvattaa lasta kohti hillittömyyttä; tai jos rakkaus kohdistuu yhteen lapseen toisten kustannuksella, se saattaa kääntää toiset lapset häntä vastaan.

Joosef näki kaksi unta, jotka molemmat olivat profeetallisia, mutta loukkasivat hänen veljiään. Siksi veljet ottivat Joosefin kiinni, riisuivat häneltä värikkään puvun ja heittivät hänet tyhjillään olevaan kaivoon. He päättivät myydä Joosefin orjana kauppiaille, jotka olivat matkalla Egyptiin. He vetivät hänet ylös kaivosta ja myivät hänet kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Sitten pojat uskottelivat isälleen Jaakobille, että Joosef oli kuollut.

Pyhä Afrahat Persialainen (29.1.) kirjoittaa: ”Joosef, jota vainottiin, oli vainotun Jeesuksen kuva. Joosefin isä puki hänet värikkääseen viittaan, ja Jeesuksen Isä puki Hänet neitseestä otettuun ruumiiseen. Joosefin isä rakasti Joosefia enemmän kuin hänen veljiään, ja Jeesus on Isänsä rakas ja rakastettu Ainokainen. Joosef näki näkyjä ja uneksi unia; Jeesus täytti näyt ja profeettojen sanat.” Afrahat jatkoi vertailua kunnes päätyi aina Joosefin kohtaloon kateellisten veljiensä käsissä ja ylösnousemiseen: ”Joosefin veljet heittivät Joosefin kuiluun; Jeesuksen veljet laskivat Hänet alas tuonelaan. Joosef nousi kuilusta; Jeesus nousi tuonelasta.”²

Egyptissä Joosefin isännäksi tuli faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö nimeltään Potifar. Joosef oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.³ Tämän vuoksi Potifarin vaimo kiinnostui nuorukaisesta ja pyysi tätä makaamaan kanssaan. Joosef kuitenkin kieltäytyi. Hän pysyi kannassaan, vaikka Potifarin vaimo yritti houkutella häntä useaan otteeseen. Pyhä Johannes Krysostomos (13.11.) kommentoi Joosefin käytöstä: ”Joosef oli orja, mutta ei orja ihmisille. Tämän vuoksi hän oli jopa orjuudessa vapaampi kuin kaikki ne, jotka ovat vapaita.” Vaimo suuttui niin, että väitti Joosefin yrittäneen raiskata hänet, ja Joosef suljettiin syyttömänä vuosikausiksi vankilaan. Joosef kesti kaikki koettelemukset kärsivällisesti.

Joosef sai kohota vankilasta korkeaan valta-asemaan, koska hän onnistui Jumala avulla tulkitsemaan Egyptiä hallinneen faaraon unet. Joosefin viisaan toiminnan ansiosta Egypti selvisi maata kohdanneesta kuivuudesta ilman nälänhätää. Sen sijaan Pyhällä maalla Joosefin veljet joutuivat vaikeuksiin ja tulivat Egyptiin pyytämään apua. He eivät tunteneet Joosefia, joka koetteli heitä. Lopulta hän paljasti kuka oli, ja hänen sukulaisensa tulivat asumaan Egyptiin.

Vanhurskaan Joosefin värikäs elämä sisältää lukuisia esikuvia Kristuksen kärsimyksistä ja ylösnousemuksesta. Siksi kirkkoisät ovat laatineet paljon opetuspuheita ja kirjoitelmia Joosefin elämästä ja tulkinneet sen yksityiskohtia Kristus-keskeisesti. Kirkko muistelee Joosefia myös pääsiäistä edeltävällä suurella viikolla, suurena maanantaina.