Uusmarttyyri Timoteos, Athoksen munkki

Timoteos, kastenimeltään Triantafyllos, eli 1800-luvun alkupuolella traakialaisessa kylässä. Hänellä oli vaimo ja kaksi tytärtä. Vaimo kuitenkin ihastui turkkilaiseen, joka suostutteli hänet jättämään perheensä ja uskonsa. Triantafyllos joutui kätkemään tyttärensä, ettei heitäkin vaadittaisi kääntymään muslimeiksi, kuten islamin laki edellyttää. Triantafyllos suri vaimonsa kohtaloa ja lähetti hänelle viestejä, joissa pyysi häntä palaamaan Kristuksen uskoon. Jonkin ajan kuluttua vaimo ymmärsi, millaisen synnin oli tehnyt ja pyysi aviomiestään vapauttamaan hänet turkkilaisen käsistä. Triantafyllos iloitsi vaimonsa katumuksesta. He laativat suunnitelman, jonka mukaan Triantafyllos teeskenteli kääntyvänsä islamiin voidakseen siten saada vaimonsa takaisin. Vaimo pääsikin vapaaksi tällä keinolla. He elivät puoli vuotta salakristittyinä, minkä jälkeen he toteuttivat päätöksensä lähteä luostariin, vaimo nunnaluostariin ja mies Athokselle. Tyttäret jätettiin heidän hurskaiden ystäviensä huostaan.

Triantafylloksesta tuli munkki Timoteos Athoksen suuressa lavrassa, jossa hän palveli kuusi vuotta hoitaen luostarin puutarhaa. Kuullessaan pyhän Agathangelos Esfigmenoslaisen käyneen vapaaehtoiseen marttyyrikilvoitukseen (19.4.1818) Timoteoksessakin heräsi kaipaus päästä yhdistymään Kristukseen osallistumalla Hänen kärsimyksiinsä aina kuolemaan saakka. Tämä mielessään hän siirtyi Esfigmenoksen luostariin ja asui siellä jonkin aikaa kilvoitellen esimerkillisessä kuuliaisuudessa. Monien hartaiden pyyntöjen jälkeen Timoteos sai lopulta siunauksen marttyyrikilvoitukseen igumeniltaan, joka lähetti hänet Hellespontokseen pappi Germanoksen luokse.

Matkan varrella oli Timoteoksen kotikylä Paraora. Hän olisi halunnut tavata tyttäriään ja sukulaisiaan, mutta koska ei ollut saanut igumeniltaan siunausta tähän, hän kulki päättäväisesti kylän ohi.

Hellespontoksessa Timoteos tapasi isä Germanoksen ja pappismunkki Euthymioksen. Kolmikko päätti jakaa saman päämäärän. He lähtivät yhdessä Kissanioniin (Kaisane), jossa Timoteos alkoi rohkeasti kehottaa uskostaan luopuneita kristittyjä jättämään islamin ja palaamaan kristinuskoon. He puhuivat islamia vastaan niin rohkeasti, että koko uskonto joutui naurunalaiseksi.

Timoteos ja Euthymios vangittiin ja lähetettiin Adrianopoliin. Timoteos totesi yksiselitteisesti olleensa aina kristitty ja tahtovansa myös kuolla kristittynä. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta ennen tuomion toteuttamista hänelle annettiin kuukausi aikaa katua.

Timoteos ja Euthymios päätyivät samaan tyrmään kahden muun tunnustajan, pappismunkki Nikolaoksen ja munkki Barnabaksen kanssa. Pyhiä miehiä kidutettiin joka ilta iskemällä heitä 40 kertaa jalkoihin. He kestivät tuskat kärsivällisesti eivätkä kieltäneet Kristusta vaan odottivat vapautuksensa päivän koittamista.

Isä Germanos saapui paikkakunnalle ja kyseli majatalossa tunnustajien kuulumisia. Hänelle kerrottiin, että heitä hakataan joka ilta ja että he haluaisivat ehtoollista mutta yksikään pappi ei uskalla mennä vankilaan. Saatuaan tietää, että ne kristityt, jotka eivät maksa uskontoveroaan, heitetään samaan vankilaan, Germanos haki paikallisesta kirkosta kolme palaa pyhitettyä Herran ruumista ja alkoi levittää tietoa, ettei ollut maksanut veroa eikä aio maksaa. Hyvin pian Germanos otettiinkin kiinni ja vietiin samaan vankilaan. Tavatessaan rakkaat veljensä hän suuteli heidän jalkojaan. Samana iltana turkkilaiset päättivät lopettaa vangittujen kristittyjen lyömisen, koska nämä vaikuttivat olevan pelkästään tyytyväisiä saadessaan kärsiä uskonsa tähden.

Seuraavana yönä kristityt viettivät tyrmässään kokoöisen jumalanpalveluksen veisaten innoituksen vallassa hymnejä niin, että heidän sielunsa ylentyivät taivaan puoleen. Rukoukset ja veisut he osasivat ulkoa, mutta kun palveluksessa koitti hetki lukea päivän pyhien elämäkerrat eikä heillä ollut kirjoja, he kertoivat omin sanoin omista kidutuksistaan ja kärsimyksistään Kristuksen tähden. Lopuksi he ripittäytyivät ja nauttivat pyhän ehtoollisen.

Pyhä Timoteos mestattiin muutaman päivän kuluttua, uuden kuun koittaessa 29.10.1820. Hänen kasvonsa säteilivät rauhaa ja iloa, kun hän odotti tyynenä miekan terää. Tämä oudoksutti hänen teloittajiaan ja valvojaa, joka päätti olla teloittamatta Timoteoksen kumppaneita. Tämä päätös oli heille pahin mahdollinen kidutus, niin innokkaita he olivat seuraamaan Timoteosta Kristuksen todellisten opetuslasten voittoisaa tietä. He vaativat päästä Timoteoksen luokse, mutta sen sijaan heidät heitettiin väkisin ulos vankilasta ja ajettiin pois kaupungista.

Turkkilaiset eivät suostuneet myymään pyhää ruumista mistään hinnasta, koska tahtoivat häpäistä sen. Ruumis upotettiin jokeen, mutta pappimunkki Germanos onnistui ostamaan pyhän Timoteoksen veriset vaatteet. Sen jälkeen hän taivalsi Timoteoksen kotikylään, etsi marttyyrin tyttäret ja antoi heille palan kangasta. Loput hän vei Athokselle Esfigmenoksen luostariin, jossa igumeni ja veljestö tulivat riemuiten kunnioittamaan uusmarttyyri Timoteoksen veristä vaatetta. Ne asetettiin uusmarttyyri Agathangeloksen viitan viereen. Niiden äärellä on tapahtunut monia paranemisia.