Uusmarttyyri pappi Nikolai (Kandaurov)

Nikolai Kandaurov syntyi Kubanin alueella vuonna 1880. Koko suku isän puolelta kuului sotilassäätyyn, äidin puolella taas oli monia pappeja. Nikolain isä kuoli satunnaisen terrori-iskun uhrina vuonna 1898. Terrorismin ohella ajalle oli ominaista uskonnonvastainen propaganda. Se muokkasi yleistä ilmapiiriä niin, että monet pappisperheiden pojat eivät halunneet seurata isiensä jälkiä. Nikolai, joka oli saanut kotonaan hyvin uskonnollisen kasvatuksen, päätti kulkea vastavirtaan ajan aatteiden kanssa. ”Täytyyhän jonkun ryhtyä papiksikin”, hän sanoi äidilleen päätettyään lähteä pappisseminaariin. Opiskeluaikanaan hän meni naimisiin. Perheeseen syntyi myöhemmin kolme poikaa ja kolme tytärtä.

Pappisvihkimyksen jälkeen Nikolai palveli Pohjois-Kaukasiassa. Kansalaissodan aikana hän nimitti saarnoissaan kansalaissotaa kansan itsemurhaksi välittämättä siitä, sijaitsiko seurakunta valkoisten vai punaisten joukkojen hallitsemalla alueella. Joskus valkoisia upseereja tuli jumalanpalveluksen jälkeen pyytämään, ettei hän pitäisi sellaisia saarnoja.

Neuvostovallan vakiinnutettua asemansa Pohjois-Kaukasiassa alkoivat uskovien vainot. Paikalliset viranomaiset suhtautuivat kuitenkin myönteisesti isä Nikolaihin ja neuvoivat häntä pakenemaan tulevaa pidätystä, mutta hän pysyi paikallaan. Vuonna 1930 hänet pidätettiin ja tuomittiin kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön. Sillä välin hänen vaimonsa kuoli nälkään. Nälänhätä oli alueella niin kova, että jos kadulla kuoli hevonen, siitä ei parin tunnin kuluttua ollut jäljellä edes kavioita. Kissat ja koiratkin katosivat kaduilta.

Vapauduttuaan isä Nikolai palveli jonkin aikaa Valko-Venäjällä ja sitten eräässä Moskovan alueen kylässä. Hänen sisarensa, joka toimi laulunopettajana ja tunsi veljensä musiikkikorvan, neuvoi häntä useasti jättämään pappeuden: ”Sinun täytyy pelastaa itsesi, ajattele perhettäsi. Siirry laulajaksi teatteriin, niin sinulla tulee olemaan kaikkea, niin mainetta kuin rahaakin.” Näihin ehdotuksiin isä Nikolai vastasi, että hän oli jo ottanut ristinsä ja kantaisi sen loppuun saakka.

Tammikuussa 1938 isä Nikolaita tultiin pidättämään hänen ollessaan lastensa kanssa kotona iltaa viettämässä. Hän hyvästeli kaikki lämpimästi mutta vakavasti. Häntä syytettiin neuvostovastaisesta toiminnasta ja tuomittiin kuolemaan. Hänet haudattiin tuntemattomaan joukkohautaan. Venäjän kirkko kanonisoi hänet lukemattomien muiden Venäjän uusmarttyyrien kanssa vuonna 2000.