Uusmarttyyri Auksentios

Auksentios syntyi vuonna 1689 kristityn perheen poikana Epeiroksen Bellassa. Jo nuorena hän siirtyi Konstantinopoliin ja alkoi siellä opetella turkkurin ammattia. Kaupunkielämän nautinnot ja huvitukset vetivät kuitenkin häntä puoleensa, ja vapaamman elämän toivossa hän luopui ammatistaan ja kirjoittautui merimieheksi sulttaanin laivastoon.

Kerran Auksentioksen islaminuskoiset toverit laivalla alkoivat väittää, että hän oli kieltänyt kristinuskon ja kääntynyt muslimiksi. Auksentios pakeni laivalta ja palasi Konstantinopoliin. Siellä hän hankki itselleen veneen ja kuljetti sillä ihmisiä ja tavaroita ansaiten näin elantonsa.

Menneiden hairahdusten aiheuttamat omatunnontuskat alkoivat vaivata Auksentiosta. Hänen sydämessään syttyi halu saada kärsiä marttyyrikuolema. Kerran hän sai veneeseensä kuljetettavaksi Kristuksen Suuren kirkon protosynkelloksen[1]Gregorioksen. Tämän neuvosta hän alkoi viettää askeettista rukouselämää koetellakseen päätöstään mennä marttyyrikuolemaan. Hän kävi usein rukoilemassa kaupungin eri kirkoissa ja etenkin Elävöittävän lähteen luostarissa.

Kun Auksentios alkoi tuntea Pyhän Hengen voiman vaikuttavan itsessään, hän meni satamaan, jossa sulttaanin laiva oli ankkurissa. Merimiehet tunnistivat hänet heti ja veivät hänet uskonluopiona oikeuteen. Ankarista kidutuksista huolimatta marttyyri tunnusti lujasti olleensa aina kristitty ja pysyvänsä sellaisena elämänsä loppuun saakka.

Protosynkellos Gregorios onnistui vierailemaan Auksentioksen luona vankilassa. Hän rohkaisi tätä kestämään urheasti kidutukset ja antoi hänelle pyhän ehtoollisen. Viiden päivän kuluttua Auksentios vietiin uudestaan tuomarin eteen. Valoisin kasvoin hän taas tunnusti uskonsa Kristukseen ja suositteli kristityksi kääntymistä tuomarillekin. Tämä tuomitsi hänet mestattavaksi. Rukoiltuaan ortodoksisten kristittyjen ja koko maailman puolesta Auksentios polvistui pyövelin eteen ja kehotti tätä toteuttamaan saamansa määräyksen. Tämä tapahtui tiistaina tammikuun 25. päivänä 1720. Marttyyri oli kuollessaan 30-vuotias.

Kristityt hautasivat pyhän marttyyrin jäännökset juhlallisesti Elävöittävän lähteen luostarin kirkkoon. Kun hauta kahden vuoden kuluttua avattiin, sieltä tulvi ihana tuoksu. Kaksi sairasta lasta parantui. Protosynkellos Gregorios, joka oli Athoksen Kseropotamoksen luostarin munkki, kunnioitti suuresti marttyyria. Niinpä hän tilaisuuden tarjoutuessa pyysi saada marttyyrin kallon Kseropotamoksen luostariin, missä se on nykyäänkin.