Tbilisin vanhan sillan pyhät marttyyrit

Turkkilaisen Khwarazmin kuningaskunnan (nyk. Turkmenistan ja Uzbekistan) sulttaanin Jalal ed-Dinin (1220–31) armeija hyökkäsi maaliskuussa 1226 Georgiaan. Kun joukko lähestyi Tbilisiä, georgialaiset saivat sen pysäytettyä. Yöllä kuitenkin Tbilisissä asuneet islaminuskoiset persialaiset saivat avattua portit ja sulttaanin joukot vyöryivät kaupunkiin. Kehkeytyi hirvittävä verilöyly. Miehiä tapettiin, poikia kastroitiin väkisin, tyttöjä raiskattiin, naisia puukotettiin ja sylilasten päitä hakattiin kiviä vasten, niin että kallot hajosivat.

Sulttaanin verenhimo ei tyydyttynyt. Hän määräsi, että Siionin katedraalin kupoli on revittävä alas ja kirkon ikonit tuotava Mtkvarijoen ylittävälle sillalle. Kristuksen ja Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän ikoneita kiinnitettiin sillalle, ja kaikki henkiin jääneet koottiin rannalle. Sulttaani määräsi, että jokaisen piti ylittää silta ja sylkeä ikoneihin sekä tallata niitä. Jokainen, joka kieltäytyisi häpäisemästä ikoneita, mestattaisiin heti paikalla ja heidän ruumiinsa heitettäisiin jokeen. Marttyyrikuoleman kärsineitä oli joukoittain. Georgialaiset lähteet muistavat tapahtuman sadantuhannen marttyyrin päivänä.

Tbilisin vanhan sillan marttyyrit ovat nykyäänkin georgialaisten suuresti kunnioittamia. Heidän juhlaansa vietetään Georgiassa 31.10. (toisin sanoen 13.11. gregoriaanisen kalenterin mukaan). Tuona päivänä Tbilisin vanhalle sillalle levitetään punainen matto ja tuodaan ikoneita kansan kunnioitettavaksi. Eräissä kreikkalaisissa kalentereissa heidän muistonsa on kuitenkin kirkkovuoden viimeisenä päivänä.