Suurmarttyyri Viktor

Pyhä Viktor (Victor) oli syntyjään italialainen ja palveli sotilaana keisari Antonius Piuksen aikana (138–161). Damaskoksessa häntä alettiin epäillä kristityksi ja hänet vietiin sotilaskomentaja Sebastianin luokse. Viktor sanoutui irti kreikkalaisista jumaltaruista ja hänet todettiin kristityksi. Kun hänelle tarjottiin mahdollisuutta totella keisarin käskyä, hän lausui: ”Kuulun suuren ja ikuisen kuninkaan Kristuksen armeijaan, eikä minua voi koskaan suostutella tottelemaan väliaikaisen kuninkaan laittomia käskyjä. Teidän keisarinne valtakunta on maallinen, katoavainen ja lyhytaikainen, ja hänen jumalattomia käskyjään totteleville käy huonosti, mutta kaikkien kuninkaan Kristuksen hallinta on ikuista ja suo ikuisen elämän niille, jotka häntä tottelevat.”

”Sinä olet keisarin sotilas ja sinun on toteltava hänen käskyjään”, sotilaskomentaja totesi. Viktor vastasi: ”Vaikka näytinkin ennen palvelevan katoavaista keisaria, salaisesti minä palvoin koko ajan Kristusta Jumalana ja kaikkien kuninkaana. Mutta nyt kun Jumala on nähnyt hyväksi, että tunnustan uskoni avoimesti, minulla on velvollisuus palvella Kristusta puhtaasti. Tee siis minulle se mitä tahdot, sillä sinulla on valta minun ruumiiseeni.” Viktorille tarjottiin vielä mahdollisuutta välttää kidutus, mutta hän vastasi kestävänsä kaikenlaiset kidutukset ilomielin: ”Minä taistelen todella vasta silloin, kun Kristus suo minun kilvoitella Hänen kunniansa ja tunnustamisensa puolesta, Hänen rakkautensa tähden.”

Viktorin syvällisestä viisaudesta hämmästynyt komentaja kysyi, kuuluiko hän niihin, joita kristityt sanovat papeiksi. ”Pappeuden lahjan arvoinen minä en ole”, Viktor vastasi: ”Se, mikä innoittaa minua viisauteen ja valaisee minua puhumaan, on Kristukseni armo. Hän suo tämän armon kaikille, jotka ovat sydämeltään vanhurskaita. Se armo on ilmaisten lahjojen aarreaitta, joka täyttää vanhurskaat viisaudella ja tekee heidät vakaiksi. Niin kuin maanviljelijä omistautuu huolehtimaan hyvin pellostaan, jotta se tuottaisi suuren sadon, niin myös Jumalan moninainen viisaus voimistaa ja tekee viisaaksi ne, jotka uurastavat kaikin voimin tullakseen arvokkaiksi astioiksi, ja he tuottavat hengellisessä sadonkorjuussa monikertaisen sadon – yksi kolmikymmen-, yksi kuusikymmen- ja yksi satakertaisen.”

Kun pitkätkään kuulustelut eivät auttaneet, sotilaskomentaja määräsi Viktorin sormet revittäviksi irti. Sen jälkeen Viktorille tuotiin syötävää, mutta hän työnsi ruoan pois. ”Miksi et syö, Viktor?” komentaja kysyi. ”Minulla on sydämessäni hengellistä ruokaa, taivaallista leipää, ei minun ole nälkä”, Viktor vastasi. Komentaja raivostui ja heitätti marttyyrin uuniin, jossa hän paloi kolme päivää. Kun hänen tuhkaansa tultiin hakemaan pois, pyhä marttyyri olikin kaikkien suureksi järkytykseksi hengissä ja vahingoittumaton. Hänelle annettiin kuolettavaa myrkkyä, mutta se ei vahingoittanut häntä. Kun myrkyn valmistanut puoskari näki Kristuksen voiman, hän kääntyi kristityksi.

Raivostunut sotilaskomentaja määräsi julmimmat mahdolliset kidutukset. Pyhän marttyyrin jänteet revittiin irti, hänet upotettiin kiehuvaan öljyyn ja hänen kurkustaan kaadettiin alas kalkin ja viinietikan sekoitusta. Sitten hänen silmänsä revittiin irti ja hänet jätettiin roikkumaan jaloistaan kolmeksi päiväksi. Lopuksi hänen kaulansa katkaistiin. Näin pyhä suurmarttyyri Viktor antoi henkensä Jumalalle ja löysi ikuisen levon. Hänen rohkeutensa innoitti monia kääntymään kristityiksi.