Suurmarttyyri Ketevana, Kahetian kuningatar

Pyhä suurmarttyyri Ketevana syntyi 1500-luvun lopulla. Hän oli kuninkaallista Bagrationin sukua ja solmi avioliiton Kahetian valtakunnan¹ kruununperillisen Daavidin, kuningas Aleksanteri II:n pojan kanssa. Ketevana osallistui itse valtakunnan hallitsemiseen. Hän oli hurskas ortodoksi ja kantoi huolta Georgian kirkosta rakennuttamalla pyhäkköjä, orpokoteja ja vierasmajoja. Miehensä kuoleman jälkeen hän vetäytyi yksinäisyyteen.

Ketevanan miehen veli Konstantin, joka tunnetaan lisänimellä Kurja, kääntyi islaminuskoon. Persian šaahin Abbas I:n yllytyksestä hän murhautti vanhan isänsä Aleksanteri II:n sekä veljensä Georgin ja lähetti surmattujen ruumiit kameleiden selässä kuningatar Ketevanalle. Ketevana itki viattomia uhreja ja hautasi heidät Alaverdin kirkkoon. Tämän jälkeen Konstantin alkoi väkivalloin tavoitella Ketevanaa puolisokseen. Ketevana kokosi sotajoukon Konstantinia vastaan ja löi tämän johtamat persialaiset joukot. Uskostaan luopunut Konstantin koki kunniattoman kuoleman joukkojensa mukana. Viisaalla hallinnollaan kuningatar Ketevana sai rauhan ja oikeudenmukaisuuden palaamaan Kahetian valtakuntaan.

Myöhemmin šaahi Abbas pakotti kahetialaiset feodaaliruhtinaat luovuttamaan ylhäisiä panttivankeja Persiaan uhkaamalla hyökätä Georgiaan ja tuhota sen. Kuningatar Ketevana lyöttäytyi vapaaehtoisesti panttivankien joukkoon. Hän halusi estää Georgian kansaa ja pyhää kirkkoa uhkaavan onnettomuuden ja saapui itse Persian pääkaupunkiin Isfahaniin. Šaahi Abbas kehotti kuningatarta kääntymään islaminuskoon, mutta tämä torjui ehdotuksen päättäväisesti. Silloin kuningatar Ketevana suljettiin vankilaan, jossa hän sai viettää kymmenen kärsimysten täyttämää vuotta. Persian hoviväki lateli hänelle ilkeyksiä, ja ovela šaahi lupasi korottaa hänet Persian kuningattareksi ja tarjosi hänelle suunnattomia rikkauksia. Persian ylimystö taivutteli häntä säästämään itseään ja lausumaan vaikka vain yhdenkin herjaavan sanan Kristusta vastaan, mutta mikään ei saanut Ketevanaa horjumaan. Lopulta häntä kidutettiin hehkuvan kuumilla pihdeillä ristinmuotoisesti puuhun ripustettuna ja hänen päähänsä painettiin polttava rautapata. Autuas marttyyri jätti henkensä Jumalan haltuun syyskuun 13. päivänä vuonna 1624.