Suurmarttyyri Eufemia
Pyhä Eufemia syntyi Diocletianoksen hallituskaudella (284-305). Hän oli varakkaan perheen tytär Khalkedonista. Hänen hurskaat vanhempansa senaattori Filofron ja Teodorosiane opettivat hänet uskomaan Kristukseen. Suuren vainon aikana vuonna 303 Aasian prokonsuli Priskos käski maakunnan kaikkien asukkaiden kokoontua Khalkedoniin uhraamaan Ares-jumalalle (roomalaisten Mars), jota tuon kaupungin kreikkalaiset erityisesti kunnioittivat. Käskyn uhmaamisesta rangaistaisiin kuolemalla. Käskystä kuultuaan kristityt muodostivat pieniä ryhmiä ja piiloutuivat syrjäisiin asumuksiin. Jotkut pakenivat autiomaihin pelastuakseen tyrannin käsistä ja säilyttääkseen uskonsa.
Pyhä Eufemia johti yhtä tällaista ryhmää, jonka muodosti 49 kristittyä. Hänen hyveensä ja viisautensa herättivät kaikkien huomiota. Pian Areksen pappi Apellianos kuitenkin löysi ryhmän ja se vietiin prokonsulin eteen. Tämä yritti alkuun imarteluin ja lupauksin saada heidät uhraamaan. Mutta Eufemian johdolla ja hänen innoittamanaan ryhmän jäsenet vastasivat: “Prokonsuli, Jumala on antanut meille järjen ja ymmärryksen. Siksi on mielestämme suuri häpeä palvoa mykkiä ja kuuroja kuvapatsaita ja kieltää ainoa todellinen Jumala, joka on luonut taivaan ja maan. Uhkaamasi rangaistukset näyttävät meistä keveiltä ja pelkäämme, etteivät ne riitä täydelliseen marttyyrikilvoitukseen. Kokeile kuitenkin, niin saat nähdä Jumalamme voiman.” Nämä sanat sytyttivät tyrannin vihan, ja 19 päivän ajan hän kidutti marttyyreita joka päivä. Koska hän näki heidän pysyvän vankkumattomina uskossaan Kristukseen, hän heitti toiset pyhät vankilaan, mutta antoi Eufemian ryhmän johtajana pyövelien käsiin. Heidän piti murskata hänen ruumiinsa rautapyörässä. Kidutusten alettua Eufemia kutsui Jumalaa avukseen ja heti ilmestyi enkeli, joka vapautti hänet pyörästä ja paransi hänen haavansa.
Kun Eufemiaa oltiin heittämässä tuliseen polttouuniin, jonka lieskat kohosivat lähes 30 metrin korkeuteen, pyövelit Sosthenes ja Victor näkivät valkoisiin pukeutuneiden miesten seisovan hänen rinnallaan ja hajottavan liekit. Pyövelit luopuivat heti tehtävästään ja alkoivat julistaa Priskokselle todellisen Jumalan voimaa. Seuraavana päivänä heidät tuomittiin kuolemaan ja vietiin areenalle petojen raadeltaviksi. Kun uudet pyövelit heittivät pyhän Eufemian polttouuniin, tuli leimahti siitä ulos ja poltti heidät, mutta pyhä itse säilyi vahingoittumattomana.
Raivoissaan prokonsuli käski heittää Eufemian suureen vesikuoppaan meripetojen ruoaksi. Pyhä teki ristinmerkin ja hyppäsi itse veteen. Sen sijaan että meripedot olisivat syöneet hänet, ne pitivät häntä veden pinnalla. Vaikka prokonsuli ihmettelikin tapahtumia, hän ei lannistunut. Hän määräsi Eufemialle uusia, yhä kauheampia kidutuksia. Lopulta Priskos eksytyksensä sokaisemana käski viedä Eufemian areenalle ja päästää hänen kimppuunsa neljä leijonaa ja kolme karhua. Pedot lähestyivät häntä ja nuolivat hänen jalkojaan. Yhden karhun pieni puraisu riitti kuitenkin lähettämään marttyyrin Herransa luo, jonne hän jo kaipasikin.
Samalla hetkellä, kun pyhä Eufemia lähti tästä elämästä, suuri maanjäristys vavisutti kaupunkia. Yleisessä hämmingissä hänen vanhempansa käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja ottivat haltuunsa tyttärensä ruumiin, jonka he hautasivat Khalkedoniin. Vainon päätyttyä kristityt siirsivät nämä kunniakkaat pyhäinjäännökset haudasta marmoriarkkuun ja sijoittivat sen mahtavaan basilika-tyyliseen kirkkoon, jonka olivat rakentaneet pyhän Eufemian kunniaksi hänen hautansa päälle. Tässä kirkossa kokoontui vuonna 451 neljäs yleinen kirkolliskokous.
Myös Konstantinopolissa pyhää Eufemiaa kunnioitettiin suuresti. Kun Konstantinus Suuri (306-337) tuli valtaan, hän rakennutti kaupunkiin vuonna 328 suuren kirkon pyhän Eufemian kunniaksi paikalle, missä aikaisemmin oli sijainnut Artemiksen temppeli. Keisari Herakleioksen hallitusaikana (610-641) pyhän Eufemian jäännöksetkin siirrettiin Khalkedonista pääkaupunkiin.
Kuvainraastajien harhaoppiin kuului myös pyhäinjäännösten kunnioituksen kieltäminen. Niinpä ikonoklasmia kannattanut keisari Konstantinos V Kypronymos (741-775) määräsi pyhän Eufemian jäännökset poltettaviksi. Ne ehdittiin kuitenkin pelastaa ja kuljetettiin Lemnoksen saarelle. Myöhemmin Leo IV:n (775-780) puoliso keisarinna Irene Ateenalainen haetutti ne takaisin Konstantinopoliin ja sijoitti ne taas entiselle paikalleen pyhän Eufemian kunniaksi rakennettuun kirkkoon.
Kun ristiretkeläiset valtasivat Konstantinopolin vuonna 1204, pyhän Eufemian reliikit pelastettiin ja vietiin väliaikaisesti säilytettäviksi Silivriaan itäiseen Traakiaan. Osmanivallan aikana niitä säilytettiin monessa eri kirkossa Konstantinopolissa. Kun kirkkoja muutettiin moskeijoiksi, reliikit sijoitettiin lopulta vuonna 1707 patriarkaatin Pyhän Georgioksen kirkkoon, jossa ne ovat tänäkin päivänä.
Turkkilaiset tuhosivat vuonna 1555 alkuperäisen Pyhän Eufemian kirkon ja rakensivat paikalle moskeijan. Kristityt kuljettivat kirkosta pelastamansa ikonit ja muut pyhät esineet Pyhän Vassan luostariin Khalkedonin lähelle. Luostarin nimikin muuttui Pyhän Eufemian luostariksi.
Vuoteen 1870 saakka pyhän Eufemian reliikeistä vuoti hänen juhlapäivänään veren sekaista mirhaa. Patriarkka, papisto ja kansa ja bysanttilaisena aikana myös keisari kerääntyivät vuosittain todistamaan tätä ihmettä. Patriarkka kastoi varren päässä olevan sienen mirhaan ja sitä jaettiin uskoville pienissä pulloissa. Näitä mirhaa sisältäviä pulloja on säilynyt meidän aikoihimme asti.