Suurmarttyyri Artemios

Pyhä marttyyri Artemios eli Konstantinus Suuren aikana ja työskenteli virkamiehenä hänen alaisuudessaan. Keisari ylensi hänet Aleksandrian ja koko Egyptin sotilaskomentajaksi vuoden 330 tienoilla. Artemios oli kristitty mutta monien valtaapitävien tapaan kallistui areiolaisuuteen. Siksi hän vastusti kiivaasti pyhää Athanasios Suurta ja ahdisti Aleksandrian ortodokseja. Kristinuskon puolesta kiivaillessaan Artemios hävitti epäjumalien temppeleitä ja hajotti niiden patsaita. Hän myös vastasi apostolien Andreaan ja Luukkaan reliikkien siirtämisestä Byzantioniin eli Konstantinopoliin.

Vuonna 361 keisariksi tuli kristinuskoa vihannut Julianus Luopio. Hän kutsui Artemioksen Aleksandriasta sotajoukkoineen osallistumaan Persian vastaiseen sotaretkeensä. Kun Julianus oli Antiokiassa rankaisemassa kahta kristittyä 500 lyönnillä, Artemios marssi rohkeasti keisarin eteen ja ilmoitti, että Julianuksen politiikka kristittyjä vastaan oli lähtöisin Perkeleestä ja raukeaisi tyhjiin, koska Kristus on ristillä voittanut pahojen henkien voiman. Artemios jatkoi rohkeasti huutaen, että ne jumalat, joita keisari palvoi Hermeksenä ja Apollona, eivät olleet sen arvokkaampia kuin se puu ja metalli, josta ne oli valmistettu. Keisari pidätytti Artemioksen välittömästi, ja hänen virkamerkkinsä otettiin pois. Artemios ruoskittiin ja heitettiin vankilaan. Artemios iloitsi siitä, että hänetkin luettiin arvolliseksi kärsimään Kristuksen tähden.

Artemios tuotiin vielä kerran keisarin eteen. Hänelle luvattiin korkea virka-arvo ja jopa ylipapin virka, jos hän vain luopuisi ”galilealaisten tolkuttomista uskomuksista”. Artemios tiesi, että keisari Julianos oli saanut kristillisen kasvatuksen ja hänellä oli tarpeeksi tietoa. Siksi Artemios ei pitänyt tarpeellisena puolustaa uskoaan sanoin. Pyhä marttyyri pysyi vaiti vielä silloinkin, kun häntä kidutettiin tulikuumilla raudoilla. Kahden viikon vankeuden jälkeen hänet tuotiin surmattavaksi. Hänen päälleen kaadettiin iso kivi, minkä jälkeen hänet määrättiin mestattavaksi. Pyhä marttyyri kuunteli tuomion iloiten ja kohotti kätensä kiitollisena taivasta kohti. Mestauspaikalla hän kumarsi kolme kertaa itään päin ja taivutti päänsä miekan alle.

Ariste-niminen antiokialainen diakonissa otti pyhän marttyyrin ruumiin ja toimitti sen Konstantinopoliin, jossa se oli Pyhän Johannes Edelläkävijän kirkossa kristittyjen kunnioitettavana vuosisatojen ajan. Sen äärellä on tapahtunut poikkeuksellisen paljon ihmeitä.¹