Raithossa surmatut neljäkymmentäkolme erämaakilvoittelijaa

Yksi varhaisten erakkokilvoittelijoiden suosima alue oli Punaisenmeren lähellä Raithossa, jossa israelilaiset olivat matkallaan Luvattuun maahan löytäneet kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä palmupuuta (2. Moos. 15:27). Siellä kilvoitteli monia mieleltään taivaallisia isiä kuten pyhittäjä Mooses Faranilainen, joka asui erämaassa 73 vuotta eikä koko aikana syönyt leipää. Joka yö hän ylisti Jumalaa rukouksissaan; hän oli saanut myös suuren vallan vastustaa demoneja. Joosef Ailalaisen taas verhosi hänen rukoillessaan jumalallinen valo päästä varpaisiin.

Kaikki nämä munkit sekä alueella eläneet muut kristityt elivät rauhassa, kunnes rannikolle saapui kolmensadan miehen rosvojoukko. He olivat mahdollisesti berbereitä ja alun alkaen lähtöisin Libyasta. He tappoivat Faranissa 143 kristittyä miestä, jotka olivat yrittäneet puolustaa kaupunkiaan, ja ottivat heidän vaimonsa ja lapsensa vangeiksi. Sitten he hyökkäsivät petojen tavoin Raithon linnoitettuun kirkkoon, jonne erämaasta oli paennut 43 munkkia. Igumeni Paavali rohkaisi heitä kestämään loppuun asti ja iloitsemaan siitä, että pääsisivät kohta liittymään pyhien marttyyrien kuoroon taivaan kirkkaudessa. Olivathan he jo erämaahan tulemisella kieltäneet ajallisen elämänsä, joten siirtymisen siitä pois ei pitäisi olla heille vaikeaa.

Igumeni oli lopettelemassa rukousta, kun rosvojoukkio syöksyi kirkkoon. He tarttuivat Jeremias-nimiseen munkkiin, kantoivat hänet ulos pihalle, riisuivat hänet alastomaksi ja ampuivat nuolilla kuoliaaksi. He kiduttivat igumenia, joka vakuutteli heille, ettei munkeilla ole muuta omaisuutta kuin kuluneet vaatteensa, kunnes hänen päänsä katkaistiin miekaniskulla. Loputkin soturit rynnistivät kirkkoon ja hakkasivat kuoliaiksi kaikki muut isät säästäen vain yhden 15-vuotiaan noviisin. Tämä kuitenkin nappasi yhdeltä tappajalta miekan ja löi sillä toista olkapäähän. Tämän hän teki saadakseen rosvot tappamaan hänet, sillä hän ei tahtonut jäädä heidän seuraansa. Silloin hänetkin surmattiin ja hakattiin kappaleiksi. Nuori marttyyri ylisti kuollessaan Jumalaa, joka näin salli hänenkin päästä toveriensa seuraan. Surmattujen joukossa olivat muun muassa isät Psoes Egyptiläinen, Domnus Roomalainen, Aadam, Mooses, Joosef ja Gelasios.

Vain yksi munkki pääsi pakoon ja hän toi uutiset tapahtuneesta Siinaille. Joukkomurha tapahtui 22. joulukuuta, mutta sen muistoa on tapana viettää yhdessä Siinain pyhien kilvoittelijoiden joukkosurman päivänä.

Ryöstäjien tarina päättyi onnettomasti. Satamaan päästyään barbaarit näkivät, että heidän laivastaan oli irrotettu kiinnitysköydet ja se oli ajautunut kallioille. Tämän oli tehnyt laivaan jäänyt kristitty, joka oli paennut. Kun paluutie oli näin sulkeutunut, he tappoivat ensin kaikki sotavankinsa, niin naiset kuin lapsetkin, ja sytyttivät sitten Faranin keitaan kaikki palmut palamaan. Kristityt saivat vähitellen kokoon kuusisataa aseistettua miestä, joista monet olivat lähialueiden arabeja. He hyökkäsivät barbaarien kimppuun, joilla ei ollut enää pakomahdollisuutta, ja surmasivat heidät kaikki. Tässä taistelussa kuoli myös 84 faranilaista ja monia haavoittui.