Pyhittäjät Thalassios ja Limnaios

Pyhittäjäisät Thalassios ja Limnaios elivät 400-luvun alkupuolella. Thalassios oli luonteeltaan sävyisä ja vaatimaton. Hän perusti luostarin Antiokian lähialueiden vuorille, Tillima-nimisen kylän tuntumaan. Limnaios tuli jo nuorena hänen oppilaakseen.

Limnaios tahtoi hallita kielensä ja otti itselleen säännöksi täydellisen vaikenemisen. Hyveissä edistyttyään hän lähti pyhän Maronin (14.2.) oppilaaksi. Hänellä oli seuranaan muun muassa pyhä Jaakob (26.11.). Limnaios ja Jaakob vetäytyivät kumpikin taholleen vuonna 402 ja ryhtyivät kilvoittelemaan vuorilla avoimen taivaan alla ilman minkäänlaisia asuinrakennelmia. Limnaios kasasi Targallan kylän lähistölle vuorenrinteeseen kapeaan kohtaan pelkistä kivistä seinämän, jonka takana hän saattoi pysytellä kaikessa rauhassa. Siinä oli pieni aukko, josta hän puhui vierailijoiden kanssa ja antoi heille siunauksensa. Hän päästi sisäpuolelle ainoastaan Kyrroksen piispan Teodoretoksen, joka kirjoitti myöhemmin hänen elämäkertansa.

Limnaios paransi sairaita ja vapautti riivattuja Jeesuksen Kristuksen nimessä aivan apostolien tapaan. Hän itse kärsi kuitenkin pitkään erittäin tuskallisista vatsakivuista. Jobin tavoin hän oli kärsivällinen, istui maassa ja hoiti vaivojaan rukouksella ja ristinmerkillä. Kerran hän astui yön pimeydessä kantapäällään käärmeen päälle; käärme puri häntä ensin jalkapohjaan, ja kun hän yritti irrottaa käärmettä, se puri häntä oikeaan käteen. Näin jatkui, kunnes käärme oli purrut häntä kymmenkunta kertaa. Limnaios ei lähtenyt hakemaan apua vaan turvautui ainoastaan ristinmerkkiin ja rukoukseen.

Toisten kärsimystä kohtaan Limnaios ei ollut välinpitämätön. Kun alueella oli sokeita kerjäläisiä, joilla ei ollut paikkaa minne mennä, Limnaios rakensi heille asuinpaikkansa molemmin puolin kaksi taloa ja opetti heidät laulamaan ylistystä Jumalalle. Limnaioksen luokse vaeltaneet vieraat toivat heille ruokatarpeita. Näin syntyi eräänlainen luostariyhteisö, jonka keskellä Limnaios oli johtamassa lakkaamatonta ylistystä. Pyhä Limnaios nukkui pois 400-luvun puolivälissä.