Pyhittäjät ja tunnustajat igumenia Afanasia ja kuuliaisuussisar Jevdokia

Pyhittäjä Afanasia (Aleksandra Vasiljevna Lepeškina) syntyi Moskovassa vuonna 1885. Hänen vanhempansa olivat kauppa-alalla ja pyrkivät antamaan lapsilleen parhaan mahdollisen koulutuksen. Aleksandra opiskeli Usatševskin instituutissa ja osasi täydellisesti niin ranskaa kuin saksaakin. Opiskelu oli kallista, mutta sen maksoivat rikkaat sukulaiset, jotka omistivat tehtaita.

Lepeškinit tunnettiin Moskovassa hartaina uskovina ja luostareiden hyväntekijöinä. Eräs Aleksandran esi-isistä oli ollut rakennuttamassa pyhittäjä Zosima Verhovskin (29.12) perustamaa Pyhän Kolminaisuuden luostaria, jonka igumeniana Aleksandra myöhemmin toimi.

Opiskeluaikanaan Aleksandra eli hyvin, oli iloinen ja tyytyväinen ja huvitteli paljon. Toiset opiskelijat arvostivat häntä ja hänellä oli paljon ihailijoita. Mutta opintojen päätyttyä vuonna 1902 nuori Aleksandra kaikkien yllätykseksi menikin Zosiman Pyhän Kolminaisuuden luostariin. Parin vuoden kuluttua igumenia lähetti hänet Ponetajevin luostariin opettelemaan maalaustaidetta. Sieltä palattuaan Aleksandra sai kuuliaisuustehtäväkseen ikonimaalauksen. Vuonna 1920 hänet vihittiin nunnaksi, hän sai nimen Afanasia, ja hänet valittiin luostarin igumeniaksi.

Viranomaisten vaatimuksesta luostari muutettiin vallankumouksen jälkeen maataloutta harjoittavaksi osuuskunnaksi. Igumenia joutui usein tekemisiin viranomaisten kanssa luostarin taloutta koskevissa asioissa. Osuuskunnan johtajana hän joutui osallistumaan piirikomitean kokouksiin, jotka pidettiin paikallisessa klubissa. Kerran eräs komitean jäsenistä päätti pilailla hänen kustannuksellaan. Seinällä olevaa Marxin kuvaa osoittaen hän sanoi: ”Äiti igumenia, tuo tuossa on Marx. Hän on oikeastaan ensimmäisen sosialistin, Kristuksen oppilas.” ”Oppilaan kuva teillä siis on täällä, mutta miksi ei ole Opettajan kuvaa?”, igumenia vastasi.

Afanasian harteilla oli luostarin johtajan vastuu, hän joutui kestämään viranomaisten aiheuttamat vaikeudet ja vainon ja kantoi vielä sairauden taakkaakin. Hän sairasti yli kahdenkymmenen vuoden ajan malariaa ja sai usein kuumekohtauksia, mutta ei välittänyt hoitaa itseään. Samalla tilanne luostarissa oli vaikea niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Sisaria oli noin 300 henkeä, joukossa kuusikymmentä apua tarvitsevaa vanhusta. Kaikille piti hankkia ruoka, vaatetus ja lämmitys.

Vuonna 1928 luostari suljettiin. Afanasia siirtyi Alabinon kylään Naro-Fominskin alueelle Moskovasta lounaaseen yhdessä iäkkään nunna Antonian ja kuuliaisuussisar Jevdokian kanssa. Afanasia oli pienen yhteisön hengellinen johtaja. Hän luki päivittäiset jumalanpalvelukset. Työkseen hän tikkasi nunna Antonian kanssa täkkejä. Jevdokia teki raskaat työt ja hoiti yhteydenpidon ulkomaailmaan. Suuren paaston ensimmäisellä ja toisella viikolla talon ovet suljettiin ja viikko vietettiin rukoillen ja vaieten. Pääsiäinen sitä vastoin oli todellinen ylösnousseen Kristuksen juhla.

Ihmisiä kävi äiti Afanasian luona pyytämässä apua, kysymässä neuvoa ja saamassa lohdutusta, mutta kävijät tulivat iltahämärissä tai yöllä, etteivät herättäisi huomiota. Sisaret eivät itse käyneet kenenkään luona, sillä he pelkäsivät vierailujensa saattavan yksityiset ihmiset ja perheet vaikeuksiin.

Helluntaina vuonna 1931, kun Afanasia oli taas kerran toipunut keuhkoputkentulehduksesta, kansankomissariaatin työntekijät tulivat kuorma-autolla, tutkivat perinpohjin sisarten asunnon ja veivät igumenia Afanasian mukanaan. Häntä syytettiin aktiivisesta neuvostovastaisesta toiminnasta ja neuvostovallan toimenpiteiden, erityisesti kollektivisoinnin, vesittämiseen tähtäävästä agitaatiosta Alabinon kylässä. Tutkintatuomarin kysymyksiin hän vastasi: ”Olin igumeniana vuodesta 1920 vuoteen 1928. Tuona aikana vallitsi täysi järjestys ja kaikki noudattivat käskyjäni. Sen vuoksi kaikki oli hyvin. Luostarissa ollessani olin antanut itseni kokonaan Jumalan haltuun ja samalla lailla olen jättäytynyt Hänen haltuunsa myös nyt ja olen valmis antamaan henkeni Jumalan ja Kristuksen tähden. Mitään muuta en voi sanoa.”

Yhdessä igumenia Afanasian kanssa pidätettiin kuuliaisuussisar Jevdokia. Kesäkuussa 1931 heidät molemmat tuomittiin viideksi vuodeksi karkotukseen Kazakstaniin. He eivät saaneet lupaa matkustaa karkotuspaikkaansa vapaasti vaan heidät vietiin sinne vankijoukossa. Igumenia Afanasia kuoli toisena päivänä karkotuspaikkaan saapumisensa jälkeen. Seuraavana päivänä kuoli kuuliaisuussisar Jevdokia. Venäjän kirkko kanonisoi heidät vuonna 2000.