Pyhittäjät Abraham ja Maria Qidunalainen
Abraham syntyi Mesopotamian Edessan alueella 200-luvun lopulla. Hän oli varakkaan perheen poika, ja hänen vanhempansa pakottivat hänet avioliittoon vastoin hänen tahtoaan. Hääjuhlallisuuksien aikana Abraham istui morsiamensa kanssa sisällä, kun jumalallinen valonsäde yhtäkkiä valaisi niin hänen kasvonsa kuin sydämensäkin. Hän ei ollut koskaan tuntenut niin suurta autuutta eikä tahtonut enää maistella ruokia ja juomia. Pian häiden jälkeen Abraham jätti kaikessa hiljaisuudessa niin morsiamensa kuin vanhempansakin sekä kaiken maallisen ja asettui kaupungin ulkopuolelle pieneen majaan. Sieltä hänen omaisensa löysivät hänet, kun hän oli viettänyt kokonaisen viikon jatkuvassa rukouksessa syömättä ja juomatta mitään.
Abrahamin kristityt vanhemmat ymmärsivät hänen saaneen kutsun Jumalalta eivätkä enää estelleet häntä. Abraham muurautui majan sisään ja jätti vain seinään pienen aukon, jonka kautta hänelle annettiin silloin tällöin leipää ja vettä. Kun ihmisiä kokoontui hänen keljansa ulkopuolelle, hän opetti heitä ja vastasi ikkunasta heidän kysymyksiinsä sen mukaan miten Pyhä Henki häntä valisti. Näin hän eli majassaan ylläpitäen maailmaa rukouksillaan.
Bet Qidunan pikkukaupungin asukkaat Edessan lähistöllä vastustivat itsepintaisesti alueen piispan yrityksiä käännyttää heidät kristinuskoon. Lopulta piispa ja hänen papistonsa menivät Pyhän Hengen innoittamina Abrahamin luo ja pyysivät häntä ottamaan vastaan pappisvihkimyksen ja julistamaan evankeliumia tuossa kaupungissa. Heidän hartaat pyyntönsä saivat pyhän taipumaan, ja kyyneleet silmissä hän suostui luopumaan erakkoelämästään ja ryhtymään papiksi. Yli kolme vuotta hän kesti qidunalaisten herjauksia ja lyöntejä herpaantumatta vähääkään ponnisteluissaan ja rukouksissaan heidän pelastumisensa puolesta. Lopulta Abraham voitti heidät Kristukselle ja kastoi yli tuhat henkeä. Sen jälkeen hän ravitsi heitä vielä vuoden ajan evankeliumin opetuksilla tehdäkseen heistä hedelmää kantavia oksia Kristuksen viiniköynnöksessä. Sitten Abraham poistui salaa kaupungista ja riensi innokkain mielin takaisin rakkaaseen yksinäisyyteensä. Hän asettui entiseen majaansa ja jatkoi siellä voittoisaa taisteluaan demoneja vastaan.
Noihin aikoihin Abrahamin veli kuoli jättäen jälkeensä seitsenvuotiaan tyttären Marian, joka jäi aivan yksin. Abraham otti lapsen huollettavakseen. Hän valmisti tälle pienen keljan omansa viereen, niin että saattoi ikkunasta antaa hänelle opetusta kilvoituselämässä. Tyttö kasvoi ja saavutti 20 vuoden iän rakastaen Jumalaa ja eläen Hänen tahtonsa mukaan. Eräs Abrahamin luona opetusta saamassa käynyt munkki kuitenkin rakastui Mariaan. Seurauksena oli, että Maria lankesi syntiin hänen kanssaan. Teon jälkeen hän joutui epätoivoon. Paholainen sai hänet vakuutetuksi, ettei Jumala voi antaa anteeksi nunnan kaavun häpäisseelle. Vailla toivoa hän poistui salaa majastaan ja meni läheiseen kaupunkiin, jossa hänestä tuli katunainen. Kului kaksi vuotta ja Maria vajosi yhä syvemmälle tuhoon, kun taas Abraham rukoili yhä kiihkeämmin Jumalaa paljastamaan hänelle, mihin tyttö oli joutunut.
Kerran eräs ohikulkija paljasti asian Abrahamille. Hetkeäkään epäröimättä Abraham pukeutui sotilaan asuun, otti mukaansa vähät rahansa ja suuntasi kulkunsa kaupunkiin. Ihmissielun pelastaminen merkitsi hänelle enemmän kuin erakkomaja, munkin vihkimys, kilvoittelu ja rukoussääntö.
Ilotaloon saavuttuaan Abraham tilasi itselleen aterian ja joi sen ohella viiniä ensimmäisen kerran viiteenkymmeneen vuoteen. Sitten hän meni Marian kanssa tämän huoneeseen. Kun hän oli lukinnut oven, niin ettei Maria voisi karata, hän paljasti tälle, kuka hän oli. Nähdessään setänsä Maria kivettyi järkytyksestä eikä häpeissään nostanut silmiään lattiasta. Kyyneleet silmissä Abraham muistutti hänen mieleensä askeettisen kilvoittelun ja puhtaan elämän ihanuuden, puhui hänelle Jumalan äärettömästä laupeudesta, joka antaa anteeksi suurimmatkin synnit, ja sanoi epätoivon olevan ainoa anteeksiantamaton synti.
”Lähdetään, tyttäreni, mennään takaisin erakkomajaan. Minä otan kannettavakseni sinun lankeemuksesi ja vastaan siitä Kristuksen edessä viimeisellä tuomiolla”, hän puheli rohkaisevasti. ”Tule takaisin, kilvoittele ja rukoile niin kuin ennenkin ja seiso taas uudestaan armollisen Jumalan edessä.” Abrahamia kuunnellessaan katumuksen kyyneleet alkoivat vuotaa Marian poskilla. Hän suostui jättämään taakseen synnillisen elämänsä ja palaamaan takaisin erakkomajaan.
Marian katumus oli niin voimakas ja hän kilvoitteli kyyneleitä vuodattaen sellaisella innolla, että Jumala antoi hänelle pian anteeksi ja soi hänelle vielä ihmeiden tekemisen armolahjan. Pyhä Abraham nukkui rauhallisesti kuolonuneen vuonna 367 kilvoiteltuaan viisikymmentä vuotta ja hänen veljentyttärensä seurasi häntä viiden vuoden kuluttua. Pyhä Efraim Syyrialainen tunsi heidän kilvoituksensa ja välitti tietoa niistä eteenpäin.