Pyhittäjämarttyyri Varlaam Belogoralainen

Pyhittäjämarttyyri Varlaam oli maallikkonimeltään Vasili Konopljov. Hän syntyi vuonna 1858 Permin läänissä talonpoikaisperheeseen, joka kuului papittomien vanhauskoisten lahkoon. Vasili oppi lukemaan yhdeksänvuotiaana ja käytti sen jälkeen kaiken vapaa-aikansa lukemiseen. Hän pohti paljon uskoa, vanhauskoisuutta ja ortodoksisuutta ja unohti niitä ajatellessaan kaiken muun. Öisin hän nousi usein ikonien eteen rukoilemaan ja anoi Jumalaa osoittamaan hänelle oikean pelastuksen tien. Hän ei edes mennyt naimisiin, jotta voisi paneutua etsimään oikeaa hengellistä suuntaa. Näin hän eli 35-vuotiaaksi asti.

Asioita tutkiessaan Vasili huomasi, etteivät vanhauskoisten syytökset ortodokseja kohtaan olleet aina perusteltuja. Eräänä kaikkien pyhien sunnuntaina hän koki käänteentekevän ihmeen. Lähiseudulla Belaja Gorassa oli ortodoksinen kirkkojuhla, johon myös vanhauskoiset tapasivat osallistua. Vasili lähti kuitenkin erääseen vanhauskoisten luostariin, jossa hän rukoili, että Jumala antaisi hänelle merkin, kumpi osapuoli on väärässä, vanhauskoiset vai ortodoksit: ”Herra, jos Venäjän ortodoksinen kirkko ei ole menettänyt armolahjoja tekemiensä uudistusten vuoksi, niin lähetä nyt, heidän pappiensa kokoonnuttua juhlaan Belaja Goraan, runsas sade tämän helteen aikana, jotta ymmärtäisin, toimiiko Pyhän Hengen armo heidän kauttaan.” Paluumatkalla luostarista Vasili kuuli, että Belaja Gorassa oli todella juhlallisen rukouspalveluksen aikana alkanut kova sade.

Keskustelut ortodoksipappien kanssa hälvensivät Vasilin viimeiset epäilyt. Hengellisen etsintänsä päätteeksi hänet liitettiin mirhavoitelun sakramentin kautta ortodoksiseen kirkkoon. Samalla kirkkoon liitettiin hänen 75-vuotias isänsä, nuoremmat veljet Anton ja Pavel vaimoineen ja lapsineen sekä vanhemman sisaren perhe, kaikkiaan 19 henkeä.

Marraskuussa 1893 Vasili vihittiin viitankantajamunkiksi ja hän asettui kilvoittelemaan Belaja Goraan. Seuraavan vuoden helmikuussa Vasili vihittiin ensin munkiksi nimellä Varlaam ja kolmen viikon kuluttua pappismunkiksi. Hänet nimitettiin uuden rakenteilla olevan ja lähetystyöhön keskittyvän luostarin johtajaksi Belaja Goraan. Varlaam otti luostarissa käyttöön typikonin mukaisen jumalanpalvelusjärjestyksen ja piti jatkuvasti opetuspuheita. Hänen kokemuksensa, viisautensa, askeettisuutensa ja hyväntahtoisuutensa vetivät ihmisiä puoleensa. Luostari tuli tunnetuksi ”Uralin Athoksena” ja lohdutuksen paikkana kärsiville.

Kesällä 1917 luostarissa vietettiin suurta juhlaa, uuden pääkirkon vihkiäisiä. Vieraita tuli ympäri Venäjää ja lähiseutujen asukkaat saapuivat ristisaatoissa eri tahoilta. Jumalanpalvelukset toimitettiin taivasalla. Seuraavana kesänä elokuussa bolševikit valtasivat luostarin. He häpäisivät pääkirkon alttarin, tekivät arkkimandriitta Varlaamin keljasta käymälän ja muuttivat ikonimaalaamon teatteriksi, jossa luostarin nuoret laulajapojat pakotettiin laulamaan sopimattomia lauluja. Arkkimandriitta Varlaam pidätettiin ja matkalla lähikaupunkiin hänet teloitettiin ampumalla. Pyhittäjä Varlaamin lisäksi 26 luostarin munkkia kärsi marttyyrikuoleman.