Pyhittäjämarttyyri Pafnutios Erakko

Pyhä Pafnutios oli elänyt erakkoelämää vuosikausia Dentera-nimisen kylän lähistöllä, kun kristittyjen julma vihollinen keisari Diocletianus (284-305) lähetti Arrianuksen hallitsemaan Egyptiä. Arrianus päätti ottaa pyhän munkin kiinni, koska monet pakanat olivat kääntyneet Kristuksen puoleen hänen sanojensa ja esimerkkinsä ansiosta. Kun Pafnutios oli rukoilemassa, Herran enkeli ilmestyi hänelle kertoen, että oli tullut aika saattaa päätökseensä se hyveen rakennelma, jota hän oli rakentanut nuoruudestaan saakka, ja huipentaa se marttyyrikilvoitukseen. ”Riennä nopeasti keljaasi”, sanoi enkeli, ”ja pue yllesi vaatteet, joita käytät toimittaessasi pyhiä salaisuuksia, sillä on koittanut aika uhrata itsesi uhrina elävälle Jumalalle.”

Varoituksen saatuaan pyhä mies kiiruhti ilmoittautumaan tuomioistuimelle omasta aloitteestaan ennen kuin hänen etsimiseensä määrätyt 200 sotilasta olivat ennättäneet suorittaa tehtäväänsä. Kun valtion edustajat näkivät Pafnutioksen rohkeuden, he panivat hänet raskaisiin kahleisiin ja venyttivät häntä kidutuspenkin päällä hakaten häntä niin julmasti, että hänen sisälmyksensä valuivat maahan. Kuvernööri yllättyi nähdessään marttyyrin kasvojen säteilevän iloa lyöntien keskelläkin ja huudahti: ”Mikä hulluus sinua riivaa, kun pidät kidutusta ja kuolemaa parempana kuin uhraamista jumalten kunniaksi?” Pafnutios vastasi: ”Meille kristityille tämänkaltainen kuolema ei ole kuolema vaan pääsy iankaikkiseen elämään.”

Kun pyhä heitettiin vankilaan, hän antautui rukoilemaan lakkaamatta koko kaupungin pelastuksen puolesta kädet kohotettuina ja täynnä sellaista voimaa, että hänen vankikoppinsa täyttyi valosta niin kuin se olisi ollut tulessa. Vanginvartijat juoksivat paikalle ja näkivät hämmästyksekseen Pafnutioksen käsien olevan kuin kaksi liekehtivää soihtua, jotka valaisivat kaiken hänen ympärillään. Hänen ruumiistaan huokui hyvää tuoksua, sillä enkeli oli koskettanut siihen parantavasti, ja kaikki saattoivat nähdä, että Jumalan voima oli todella ilmeisellä tavalla läsnä. Näin ollen pyhä marttyyri johdatti uskoon vartijansa ja kanssavankinsa sekä seuraavana päivänä myös monia pakanoita, jotka alkoivat ylistää kristittyjen Jumalaa, kun Pafnutios ilmestyi kuvernöörin eteen haavat parantuneena.

Pafnutios määrättiin uusiin kidutuksiin. Hänet sidottiin pyörään, joka kääntyessään mursi hänen raajansa, mutta Kristuksen armosta hän parantui jälleen. Tämän nähdessään lisää pakanoita kääntyi ja ilmoittautui halukkaiksi seuraamaan häntä marttyyrikilvoitukseen. Keisari Diocletianuksen pretoriumissa¹ Pafnutioksesta tuli todellinen Kristuksen opetuslapsi, sillä hänet määrättiin ristiinnaulittavaksi palmupuuhun. Riiputtuaan seitsemän tuntia kaikkien nähtävänä hän antoi henkensä Jumalalle.

Ihmeet, joita jumalallinen armo teki pyhän Pafnutioksen kuulustelujen aikana, voittivat uskoon 546 ihmistä. He kaikki kohtasivat marttyyrikuoleman: jotkut jo ennen Pafnutiosta, toiset hänen jälkeensä.