Pyhittäjä Vassian Tiksnalainen

Burtsevon kylässä Vologdan läänissä Venäjällä eli 1500-luvulla hurskas talonpoika nimeltään Vasili. Kesäisin hän harjoitti maanviljelyä ja talvella räätälin ammattia ja hankki näin elannon vaimolleen ja kahdelle pojalleen. Kiertäessään räätälinä pitkin kyliä Vasili tapasi monenlaisia ihmisiä. Hän keskusteli mielellään viisaiden ja jumalaapelkäävien miesten kanssa uskosta, Jumalan käskyistä ja sielun pelastuksesta, kuunteli pyhien kirjojen lukemista ja kävi kirkossa. Näin hän lukutaidottomanakin oppi vähän kerrassaan tuntemaan Jumalan lakia. Samalla hän tarkkaili ihmisten elämää ja alkoi nähdä, että se ei ollut evankeliumin käskyjen mukaista. Maallinen turhuus kiusasi ja suretti häntä. Hän kuuli omassa sydämessään taivaallisen Isän äänen, ja hänessä syttyi halu jättää maailma ja elää Jumalaa ja sielunsa pelastusta varten.

Vasili jätti salaa perheensä. Hän meni Totman kaupunkiin pyhittäjä Feodosin (28.1.) perustamaan Vapahtajan luostariin ja pyysi igumeni Ferapontia vihkimään hänet munkiksi. Igumeni puhui Vasilille luostarielämän vaikeuksista ja hänen perhettään kohtaavasta puutteesta, jos se menettää huoltajansa, mutta mikään ei saanut Vasilin päätöstä horjumaan. Lopulta igumeni antoi periksi ja vihki hänet munkiksi; hän sai nimen Vassian.

Elettyään muutaman vuoden luostarissa ja hoidettuaan valittamatta raskasta ja levotonta kuuliaisuustehtävää luostarin leipomossa Vassian siirtyi igumenin siunauksella jatkamaan kilvoitustaan luonnonkauniille paikalle Tiksnajoen varrelle. Hän asettui asumaan Vapahtajalle pyhitetyn seurakuntakirkon tontille, mihin hänelle rakennettiin pieni kelja. Siellä hän jatkoi uudella innolla rukous- ja paastokilvoitustaan. Kun ihmiset toivat hänelle almuja tai pyysivät neuvoja, hän ei laskenut heitä sisälle keljaan vaan puhui heidän kanssaan ikkunasta. Rippi-isältään igumeni Ferapontilta Vassian pyysi siunauksen saada kantaa olkapäillään, kupeillaan, käsissään, jaloissaan ja jopa päässään raskaita kilvoituskahleita. Ruumista kurittamalla hän puhdisti sieluaan, etääntyi katoavasta maailmasta ja lähestyi Jumalaa. Kilvoiteltuaan keljaansa sulkeutuneena 30 vuotta pyhittäjä tunsi kuolemansa lähestyvän. Hän kutsui luokseen rippi-isänsä, tunnusti syntinsä, osallistui Herran pyhään ehtoolliseen ja jätti henkensä Jumalan haltuun. Pyhittäjä Vassian kuoli vuonna 1624.