Pyhittäjä Teodoros Kytheralainen

Pyhä Teodoros syntyi monien rukousten jälkeen aiemmin lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle Peloponnesoksen Koronessa 800-luvun jälkipuoliskolla. Kiitollisuutensa merkiksi vanhemmat antoivat hänelle Jumalan lahjaa merkitsevän nimen Teodoros. Hän sai hyvän kristillisen kasvatuksen ja vanhemmat luovuttivat hänet jo nuorukaisena Koronen piispan opetettavaksi. Tämä vihki hänet lukijaksi.

Jonkin ajan kuluttua Teodoroksen vanhemmat kuolivat. Ennen kuolemaansa he uskoivat alaikäisen poikansa ystävänsä, Nauplionin kaupungin rovastin hoiviin. Rovasti kasvatti häntä kuin omaa poikaansa. Täysi-ikäiseksi tultuaan Teodoros solmi holhoojansa neuvoa noudattaen avioliiton, josta syntyi kaksi lasta. Hän ja hänen puolisonsa elivät hurskaasti ja Jumalan pelossa. Argoksen piispa vihki Teodoroksen diakoniksi.

Ajatus kaiken katoavaisuudesta vaivasi kuitenkin nuorta diakonia siinä määrin, että hän näytti aina surulliselta. Lopulta hän jätti sekä perheensä että isänmaansa ja lähti pyhiinvaellukselle Roomaan kumartamaan apostolien hautoja ja pyhien marttyyrien reliikkejä. Hän vietti siellä neljä vuotta hurskaiden munkkien seurassa, mutta ei kuitenkaan löytänyt itselleen pysyvää olinpaikkaa. Siksi hän palasi keisari Romanos II:n hallitusajan (920–944) alussa Peloponnesokselle. Siellä hän asui eristäytyneenä Lakonian Monembasiassa eräässä Jumalanäidille omistetussa kirkossa. Hänen olinpaikkansa tuli kuitenkin tunnetuksi, ja hänen vaimonsa alkoi Monembasian piispan välityksellä pyytää häntä palaamaan lastensa luo. Pyynnöt eivät kuitenkaan vaikuttaneet Teodorokseen, jolla oli omat suunnitelmansa. Noin vuoden kuluttua hän sopivan tilaisuuden tullen siirtyi Kytheran saarelle, joka oli jäänyt autioksi arabien miehitettyä Kreetan. Teodorosta seurasi saarelle munkki Antonios, joka tahtoi hänen laillaan elää hesykastista elämää kaukana ihmisistä.

Jo kolmen kuukauden kuluttua iäkäs Antonios ymmärsi, että kilvoitus saarella ylitti hänen voimansa, ja päätti palata takaisin Monembasiaan. Teodoros jäi saarelle yksin vain enkelit seuranaan. Hän asui Pyhien Sergiuksen ja Bacchuksen hylätyssä kirkossa. Kilvoiteltuaan yli-inhimillisesti vuoden ajan Teodoros sairastui ja kuoli. Hänen ruumiinsa jäi lojumaan kirkon eteen. Hän jätti jälkeensä lappusen, josta kävi ilmi, että hän oli tiennyt kuolevansa toukokuun 12. päivänä vuonna 922.

Muutaman kuukauden kuluttua merenkulkijat löysivät Teodoroksen ruumiin, mutta eivät uskaltaneet koskea siihen. Kolme vuotta myöhemmin Monembasiasta saarelle tulleet metsästäjät löysivät ruumiin maatumattomana ja hautasivat sen kunnioittavasti. Pyhien Sergiuksen ja Bacchuksen kirkko nimettiin myöhemmin uudelleen Pyhän Teodoroksen kirkoksi. Pyhä Teodoros on tehnyt paljon ihmeitä suojellessaan Kytheran asukkaita.