Pyhittäjä Stefan Komelilainen

Pyhittäjä Stefan syntyi Vologdan alueella 1400-luvun jälkipuoliskolla. Hänen isänsä palveli ruhtinaan hovissa ja oli tunnettu hurskaudestaan. Stefan sai hyvän koulutuksen. Asema ja ura hovissa ei kuitenkaan kiinnostanut häntä. Hän jätti nuorena vanhempiensa kodin ja meni ankarasta kilvoituselämästä tunnettuun Glušitsan luostariin, jossa hänet vihittiin pian munkiksi. Kilvoiteltuaan siellä muutaman vuoden hän lähti igumenin ja ohjaajavanhuksensa siunauksella kiertämään Pohjois-Venäjän luostareita ja erakkoloita. Hän janosi viisaiden hengellisten vanhusten neuvoja ja halusi tutustua heidän kilvoituksiinsa hankkiakseen näin itselleen hengellistä tietoa ja kokemusta. Vaelluksellaan hän saapui Tihvinään ja viipyi jonkin aikaa luostarissa, jossa Jumalanäidin ihmeitä tekevää Tihvinäläistä ikonia säilytettiin. Jatkuva pyhiinvaeltajien virta luostariin sai hänet kuitenkin palaamaan Vologdan seudulle.

Vaeltaessaan paikasta toiseen Stefan saapui soiden ympäröimälle Komeljärvelle. Hän mieltyi asumattoman paikan hiljaisuuteen ja päätti asettua sinne pysyvästi. Hän rakensi itselleen keljan järven itäiselle rannalle Komeljoen alkulähteille sekä pienen rukoushuoneen, johon hän sijoitti Tihvinästä tuomansa Jumalanäidin ja pyhän Nikolaoksen ikonit. Ensimmäisinä vuosina Stefan eli suuressa puutteessa. Hän söi yksinomaan metsän antimia ja koki monenlaisia kiusauksia. Kahden vuoden kuluttua kaksi metsästäjää löysi hänet sattumalta, minkä jälkeen hänen luonaan alkoi käydä ihmisiä, jotka toivat hänelle ruokaa.

Jumala ei kuitenkaan jättänyt Stefania ilman apua ja lohdutusta. Rukoillessaan kerran kesäisenä yönä kappelissaan Stefan näki ihmeellisessä valossa Jumalansynnyttäjän ja pyhän Nikolaoksen. Jumalanäiti kehotti häntä rakentamaan Pyhän Nikolaoksen kirkon ja ryhtymään uuden luostarin johtajaksi. Näky sai Stefanin sydämen täyttymään sanomattomalla ilolla.

Kun Stefan oli kilvoitellut erämaassa yksinään kolme vuotta, hänen seuraansa liittyi kaksi veljeä. Pian saapui muitakin, jotka halusivat jäädä kilvoittelemaan heidän kanssaan. Stefan matkusti Moskovaan pyytääkseen metropoliitta Danielilta siunauksen luostarin perustamiselle. Metropoliitta ja suuriruhtinas Vasili III (1479−1533) ottivat hänet sydämellisesti vastaan ja keskustelivat pitkään hänen kanssaan. Metropoliitta lahjoitti hänelle jumalanpalveluksissa tarvittavan kirkkokaluston ja suuriruhtinas maata luostarin ylläpitoa varten. Stefan vihittiin papiksi ja asetettiin uuden luostarin igumeniksi. Hänen palattuaan Komeljärvelle veljestö ryhtyi heti rakentamaan pientä Pyhän Nikolaoksen kirkkoa, joka valmistui vuonna 1534.

Kirkon vihkimisen jälkeen Stefan kilvoitteli vielä kahdeksan vuotta ollen kaikessa hyvänä esimerkkinä veljestölleen. Viikko ennen kuolemaansa hän tunsi lähtönsä olevan koittamassa. Kuolemaansa edeltävänä päivänä hän pukeutui veljien avustamana kuolinvaatteisiin, jotka oli hyvissä ajoin valmistanut. Veljet taluttivat hänet kirkkoon, jossa liturgiaa toimittava pappismunkki antoi hänelle pyhän ehtoollisen. Keljaan palattuaan Stefan asettui vuoteelleen ja antoi henkensä rauhassa Herralle kesäkuun 12. päivänä vuonna 1542.

Myöhemmin samana vuonna tataarit tuhosivat luostarin, mutta se jälleenrakennettiin heti uudestaan. Kirkkoa ei rakennettu entiselle paikalle, vaan pyhittäjä Stefanin haudan päälle, jonka yllä monet hurskaat ihmiset olivat nähneet valon loistavan. Samalla tuoreesta muistista maalattiin pyhittäjä Stefanin ikoni.