Pyhittäjä Simeon Syrakusalainen

Simeon syntyi 900-luvun puolivälin jälkeen Sisilian Syrakusassa, mutta hänen kreikkalainen isänsä vei hänet kouluun Konstantinopoliin, kun hän oli seitsenvuotias. Aikuiseksi vartuttuaan Simeon lähti pyhiinvaellukselle Pyhälle maalle ja päätti jäädä sinne asumaan. Aluksi hän asui erään erakon luona Jordanin rannalla, ja myöhemmin hänet vihittiin munkiksi Betlehemissä, josta hän siirtyi toiseen luostariin Siinain vuoren juurelle. Luostarin johtajan siunauksella Simeon vietti kaksi vuotta yksin erakkomajassa pienessä luolassa Punaisenmeren rannalla ja vetäytyi myöhemmin joksikin aikaa yksinäisyyteen Siinain vuoren huipulle.

Vuorelta palattuaan Simeon sai erikoisen kuuliaisuustehtävän, jonka hän hyväksyi vain vastahakoisesti. Hänen oli määrä lähteä toisen munkin kanssa Normandiaan noutamaan herttua Richard II:n lupaamaa lahjoitusta, jota tarvittiin kipeästi luostarin ylläpitämiseen. Merirosvot kuitenkin kaappasivat heidän laivansa ja murhasivat miehistön ja matkustajat. Simeon pelastui hyppäämällä mereen ja uimalla rantaan. Hän vaelsi jalan Antiokiaan, jossa hän tutustui Verdunin luostarin johtajaan Richardiin ja Pyhän Martinuksen luostarin johtajaan Eberwiniin, jotka olivat palaamassa Pyhältä maalta. Miehet ystävystyivät ja päättivät jatkaa yhdessä matkaa kohti Länsi-Eurooppaa.

Belgradissa Simeon ja heidän seuraansa Antiokiassa liittynyt munkki Kosmas pidätettiin, koska kuvernööri ei halunnut heidän matkustavan ranskalaisten pyhiinvaeltajien kanssa. Kun he pääsivät vapaiksi, he lähtivät kulkemaan rannikon suuntaan kohdaten matkalla rosvoja ja muita vaaroja ennen kuin pääsivät laivaan, joka vei heidät turvallisesti Italiaan. Roomasta he lähtivät Etelä-Ranskaan, missä Kosmas kuoli. Simeon jatkoi yksin matkaa Roueniin.

Perille päästyään Simeon sai kuulla, että herttua Richard oli kuollut (1026) ja hänen seuraajansa kieltäytyi antamasta luvattua lahjoitusta. Koska Simeon ei halunnut palata luostariinsa tyhjin käsin, hän meni tapaamaan apotti Richardia Verduniin ja Eberwiniä Trieriin. Trierissä hän tapasi arkkipiispa Poppon (1016–1047), joka pyysi häntä lähtemään mukaansa Pyhälle maalle.

Pyhiinvaelluksen jälkeen Simeon halusi taas palata erakkoelämään ja vetäytyi torniin Trierin Porta Nigrassa, joka myöhemmin tunnettiin myös Pyhän Simeonin portin nimellä. Arkkipiispa rakennutti tornin ympärille muurin. Siellä Simeon vietti loppuelämänsä rukouksessa, katumusharjoituksissa ja mietiskelyssä. Hän kohtasi niin Saatanan kuin ihmistenkin hyökkäyksiä. Kerran kansanjoukot kivittivät hänen torniaan, koska oli levinnyt huhu, että hän harjoitti mustaa magiaa. Totuus kuitenkin tuli ilmi, ja Simeonia alettiin kunnioittaa pyhänä ja ihmeidentekijänä jo kauan ennen kuolemaansa.

Pyhä Simeon nukkui pois vuonna 1035, yhtenä viimeisistä idän ja lännen yhteisistä pyhittäjäisistä. Apotti Eberwin sulki pyhän Simeonin silmät, ja hänen hautajaisiinsa osallistuivat kaikki seudun asukkaat.

Pyhän Simeonin reliikit nostettiin alttarin yläpuolelle seitsemän vuotta kuoleman jälkeen. Tämä oli toinen tunnettu Rooman paavin toimittama virallinen kanonisointi, mikäli pyhän Ulrikin, Augsburgin piispan kanonisointi lasketaan ensimmäiseksi.

Pyhän Simeon Syrakusalaisen värikkään elämäkerran kirjoitti muistiin pian hänen kuolemansa jälkeen Simeonin ystävä Eberwin, joka oli Trierissä sijaitsevan Tholeyn ja Pyhän Martinuksen luostarin johtaja.